Yliopisto-opiskelijoiden halukkuus osallistua tieteelliseen tutkimukseen

Abstract

Tässä tutkimuksessa tarkastellaan yliopisto-opiskelijoiden halukkuutta osallistua tieteelliseen tutkimukseen. Kiinnostuksen kohteena on se, millaisia eroja on yliopisto-opiskelijoiden halussa osallistua erilaisiin tieteellisiin tutkimuksiin ja millaisilla tekijöillä voidaan selittää heidän yleistä osallistumishaluaan sekä halua osallistua samankaltaisista tutkimustyypeistä muodostettuja tutkimustyyppiryhmiä (esim. kyselytutkimukset) edustaviin tieteellisiin tutkimuksiin.

Aiemman tutkimuksen pohjalta tiedetään, että yliopisto-opiskelijat pitävät tieteelliseen tutkimukseen osallistumista tärkeänä. Lisäksi aiemmassa tutkimuksessa on löydetty useita tekijöitä, joiden tiedetään selittävän halua osallistua erilaisiin tieteellisiin tutkimuksiin. Aiempaa tutkimusta, jossa olisi samalla kertaa tarkasteltu yliopisto-opiskelijoiden halukkuutta osallistua erityyppisiin tieteellisiin tutkimuksiin ei kuitenkaan vaikuta olevan eikä aihetta vaikuta aiemmin tutkitun Suomessa. Tämän tutkimuksen pyrkimyksenä on paikata kyseistä aukkoa. Tässä tutkimuksessa luokiteltiin aiemman tutkimuksen tunnistamia osallistumista selittäviä tekijöitä kulutusarvoteorian, suunnitelmallisen toiminnan teorian ja tieteellisen pääoman käsitteen avulla ja tarkasteltiin näitä suhteessa haluun osallistua erilaisiin tieteellisiin tutkimuksiin. Tutkimuksen aineisto kerättiin sähköisellä Webropol-kyselylomakkeella Turun yliopiston perustutkinto-opiskelijoilta. Kyselyyn vastasi 250 opiskelijaa. Aineisto analysoitiin määrällisin menetelmin IBM SPSS-Statistics -ohjelman avulla. Keskeisenä analyysimenetelmänä oli lineaarinen regressioanalyysi.

Tutkimuksessa kävi ilmi, että yliopisto-opiskelijat osallistuvat mieluummin opinnäytetöihin liittyviin tutkimuksiin kuin ammattitutkijoiden toteuttamiin tutkimuksiin. Suosituimmat tutkimustyypit olivat monivalintakysymyksiä sisältävät kyselytutkimukset ja silmänliiketutkimukset, kun taas vähiten suosittuja olivat puhelimitse tehtävät haastattelututkimukset ja kliiniset lääketutkimukset. Ylipäätään osallistujalta vähemmän vaativat tutkimustyypit olivat suosituimpia kuin osallistujalta enemmän vaativat tutkimustyypit. Yleistä osallistumishalua selittivät kokemus osallistumisen miellyttävyydestä, asenteet tieteelliseen tutkimukseen osallistumista kohtaan, usko omaan kykyyn selvitä tutkimustilanteesta, osallistumisen koettu kuormittavuus sekä käsitys omista mahdollisuuksista osallistua tieteellisiin tutkimuksiin. Tutkimustyyppiryhmien osalta havaittiin vaihtelua siinä, mitkä tekijät selittävät osallistumishalua kunkin ryhmän kohdalla. Kokemus osallistumisen miellyttävyydestä, asenteet osallistumista kohtaan ja usko omaan kykyyn selvitä tutkimustilanteesta selittivät osallistumishalua kaikkien tutkimustyyppiryhmien osalta, ja osallistumisen koettu kuormittavuus selitti osallistumishalua kaikkien paitsi kyselytutkimusten osalta. Muut tekijät selittivät osallistumishalua vain joidenkin tai eivät minkään tutkimustyyppiryhmän osalta. Keskeistä yliopisto-opiskelijoiden osallistumishalun kannalta on toisin sanoen se, että osallistuminen koetaan miellyttäväksi, että siitä ei ole liikaa vaivaa ja että sillä koetaan olevan merkitystä. Tutkimusta suunnitellessa kannattaa siis ottaa huomioon se, miten osallistumisen saa tuntumaan riittävän vaivattomalta. Erityisesti puhelimitse toteutettavia haastatteluja kannattaa välttää, ja lisäksi riittävä tiedonanto siitä, mitä osallistujalta tutkimustilanteessa odotetaan, on tärkeää.