Patenttien rajat ylittävä vakuuskäyttö EU:ssa : Sivullissitovuutta koskevan sääntelyn nykytila ja sääntelyn tulevaisuus

Abstract

Patenttien käyttö vakuutena erityisesti rajat ylittävissä vakuuskäyttötilanteista on toistaiseksi ollut melko vähäistä. Teknologian kehityksen ja yritysten omaisuudessa tapahtuvien muutosten vuoksi patenttien merkitys rahoituksen saamisen edistäjänä on kuitenkin kasvanut. Tämän vuoksi patenttien rajat ylittävään vakuuskäyttöön nykyisellään liittyviä haasteita tulisi pyrkiä poistamaan ja vakuuskäyttöä edistämään. Patenttien käyttöön vakuutena liittyy useita erilaisia haasteita, ja tässä tutkielmassa on keskitytty tarkastelemaan haasteita sivullissitovuuden saavuttamiseen näkökulmasta Tutkielma tarkastelee patenttien rajat ylittävää vakuuskäyttöä EU-alueella sivullissitovuuden näkökulmasta. Tutkielmassa paikannetaan nykytilanteen haasteiksi erityisesti epätietoisuus vieraan maan sivullissitovuuden edellytyksistä eli julkivarmistusvaatimuksista sekä lainvalintasäännöt, jotka ohjaavat soveltamaan samaan vakuusjärjestelyyn usean eri maan lakeja. Tutkielmassa tarkastellaan tapoja helpottaa vakuuskäyttöä lainvalintasääntöjen ja aineellisen oikeuden muutosten keinoin. Tutkielman ensimmäisessä osassa, eli nykytilanteen haasteiden paikantamisessa, on kyse lainopillisesta tutkimuksesta. Tutkielman menetelmällisesti toinen osa, eli ratkaisuvaihtoehtojen tarkastelu, on puolestaan de lege ferenda -tutkimusta. Apuna tutkielmassa hyödynnetään aikaisemmassa oikeuskirjallisuudessa kehitettyjä teoreettisia malleja esinevakuusoikeuden yhdenmukaistamisesta, sekä erilaisia valmiita säädösmalleja ja mallilakeja. Tutkielmassa osoitetaan, että lainvalintasääntöjä muuttamalla ei ole saavutettavissa helpotusta nykytilanteen haasteisiin. Näin ollen patenttien vakuuskäytön edistämiseksi tarvitaan lainsäädäntötoimia. Patenttien rajat ylittävän vakuuskäytön edistämiseksi lainsäädäntötoimilla tulisi harmonisoida ja yhtenäistää sivullissitovuuden edellytyksiä ja julkivarmistuskeinoja EU-jäsenmaissa. Ensisijaisena keinona tutkielmassa esitetään EU-direktiiviä, jolla harmonisoitaisiin julkivarmistuskeinoja. Tämän ohella tutkielmassa esitetään, että EU:n yhtenäispatenttiasetusta voitaisiin laajentaa sääntelemään myös yhtenäispatenttien vakuuskäyttöä. Pidemmän aikavälin keinona ja askeleena kohti sääntelyn laajamittaisempaa yhtenäistämistä esitetään tutkielmassa EU-näkökulmasta laadittua patenttien vakuuskäyttöä koskevaa mallilakia, jonka EU-jäsenmaat voivat halutessaan implementoida, ja joka voisi toimia pohjana tulevaisuudessa patenttien vakuuskäyttöä sääntelevälle EU-asetukselle, jolla sivullissitovuuden edellytykset yhtenäistetään laajamittaisemmin.