Pankkimarkkinoiden keskittyneisyyden vaikutukset yritysrahoituksen hintoihin Pohjoismaissa ja Baltiassa
Ladataan...
1.28 MB
suljettu
Julkaisu on tekijänoikeussäännösten alainen. Teosta voi lukea ja tulostaa henkilökohtaista käyttöä varten. Käyttö kaupallisiin tarkoituksiin on kielletty.
Lataukset5
Pysyvä osoite
Verkkojulkaisu
DOI
Tiivistelmä
Pohjoismaiden ja Baltian maiden alueella toimii samoja pankkiryhmiä, jotka vastaavat huomattavasta osuudesta alueiden yritysrahoituksesta ja pankkimarkkinoista. Tässä tutkielmassa tarkastellaan, näkyykö Pohjoismaiden ja Baltian pankkimarkkinoiden keskittyneisyys yrityslainojen hinnoissa eli korkomarginaaleissa. Alueella pankkien yritysrahoitus on pääomamarkkinoita merkittävämpää ja monissa tarkastelluissa maissa luotonanto keskittyy vain muutamille suurille pankkiryhmille.
Tutkielman tutkimuskysymys on, miten pankkimarkkinoiden keskittyneisyys on yhteydessä yrityslainojen
korkomarginaaleihin Pohjoismaissa ja Baltiassa. Empiirisessä osassa yritysrahoituksen hintaa arvioidaan korkomarginaalilla, joka muodostetaan vähentämällä yrityslainojen nimelliskorosta markkinakorko. Pankkimarkkinoiden keskittyneisyyttä kuvataan Herfindahl–Hirschman-indeksillä. Aineisto muodostuu maa–neljännesvuositason paneeliaineistosta, joka kattaa Tanskan, Ruotsin, Suomen, Viron, Latvian ja Liettuan vuosina
2008–2024. Menetelmänä käytetään kiinteiden vaikutusten paneelimallia, jossa kontrolloidaan muun muassa
makrotaloudellisia tekijöitä ja pankkisektorin tilaa kuvaavia muuttujia.
Tutkielman teoriaosuus taustoittaa pankkimarkkinaa tehokkuus- ja markkinavoimahypoteeseilla, jotka kuvaavat pankkien toiminnallista tehokkuutta markkinoilla. Tulokset eivät tue markkinavoimahypoteesia, jonka mukaan keskittyneemmät pankkimarkkinat olisivat yhteydessä korkeampiin yrityslainojen korkomarginaaleihin.
HHI:n kerroin on päämalleissa negatiivinen, eikä aineistosta löydy näyttöä, että korkeampi pankkimarkkinoiden keskittyneisyys nostaisi yrityslainamarginaaleja. Tulos on paremmin yhteensopiva tehokkuushypoteesin
kuin markkinavoimahypoteesin kanssa. Yksi mahdollinen selitys on, että suuret pankkiryhmät pystyvät
rahoittamaan toimintaansa edullisemmin ja hyödyntämään laajempaa riskienhallintaa, jolloin osa
kustannuseduista voi näkyä myös yrityslainojen korkomarginaaleissa, eli hinnoissa.
Tutkielman tuloksia tulee tulkita varovaisesti, sillä aineisto on aggregoitua maatasoista dataa, eikä se mahdollista yritys- tai lainakohtaisten erojen tarkastelua. Lisäksi HHI mittaa pankkien keskittyneisyyttä ja markkinarakennetta, ei suoraan pankkien kilpailukäyttäytymistä tai hinnoitteluvoimaa. Tämän aineiston perusteella
keskittyneemmät pankkimarkkinat eivät näytä merkitsevän yrityksille automaattisesti korkeampia lainamarginaaleja. HHI kuvaa markkinarakennetta, mutta sen perusteella ei voida erottaa, selittyykö havaittu yhteys
pankkien tehokkuudella, kilpailun luonteella vai yritysten erilaisella pankkiriippuvuudella