Pankkimarkkinoiden keskittyneisyyden vaikutukset yritysrahoituksen hintoihin Pohjoismaissa ja Baltiassa

Abstract

Pohjoismaiden ja Baltian maiden alueella toimii samoja pankkiryhmiä, jotka vastaavat huomattavasta osuudesta alueiden yritysrahoituksesta ja pankkimarkkinoista. Tässä tutkielmassa tarkastellaan, näkyykö Pohjoismaiden ja Baltian pankkimarkkinoiden keskittyneisyys yrityslainojen hinnoissa eli korkomarginaaleissa. Alueella pankkien yritysrahoitus on pääomamarkkinoita merkittävämpää ja monissa tarkastelluissa maissa luotonanto keskittyy vain muutamille suurille pankkiryhmille. Tutkielman tutkimuskysymys on, miten pankkimarkkinoiden keskittyneisyys on yhteydessä yrityslainojen korkomarginaaleihin Pohjoismaissa ja Baltiassa. Empiirisessä osassa yritysrahoituksen hintaa arvioidaan korkomarginaalilla, joka muodostetaan vähentämällä yrityslainojen nimelliskorosta markkinakorko. Pankkimarkkinoiden keskittyneisyyttä kuvataan Herfindahl–Hirschman-indeksillä. Aineisto muodostuu maa–neljännesvuositason paneeliaineistosta, joka kattaa Tanskan, Ruotsin, Suomen, Viron, Latvian ja Liettuan vuosina 2008–2024. Menetelmänä käytetään kiinteiden vaikutusten paneelimallia, jossa kontrolloidaan muun muassa makrotaloudellisia tekijöitä ja pankkisektorin tilaa kuvaavia muuttujia. Tutkielman teoriaosuus taustoittaa pankkimarkkinaa tehokkuus- ja markkinavoimahypoteeseilla, jotka kuvaavat pankkien toiminnallista tehokkuutta markkinoilla. Tulokset eivät tue markkinavoimahypoteesia, jonka mukaan keskittyneemmät pankkimarkkinat olisivat yhteydessä korkeampiin yrityslainojen korkomarginaaleihin. HHI:n kerroin on päämalleissa negatiivinen, eikä aineistosta löydy näyttöä, että korkeampi pankkimarkkinoiden keskittyneisyys nostaisi yrityslainamarginaaleja. Tulos on paremmin yhteensopiva tehokkuushypoteesin kuin markkinavoimahypoteesin kanssa. Yksi mahdollinen selitys on, että suuret pankkiryhmät pystyvät rahoittamaan toimintaansa edullisemmin ja hyödyntämään laajempaa riskienhallintaa, jolloin osa kustannuseduista voi näkyä myös yrityslainojen korkomarginaaleissa, eli hinnoissa. Tutkielman tuloksia tulee tulkita varovaisesti, sillä aineisto on aggregoitua maatasoista dataa, eikä se mahdollista yritys- tai lainakohtaisten erojen tarkastelua. Lisäksi HHI mittaa pankkien keskittyneisyyttä ja markkinarakennetta, ei suoraan pankkien kilpailukäyttäytymistä tai hinnoitteluvoimaa. Tämän aineiston perusteella keskittyneemmät pankkimarkkinat eivät näytä merkitsevän yrityksille automaattisesti korkeampia lainamarginaaleja. HHI kuvaa markkinarakennetta, mutta sen perusteella ei voida erottaa, selittyykö havaittu yhteys pankkien tehokkuudella, kilpailun luonteella vai yritysten erilaisella pankkiriippuvuudella