Konkurssipesän oikeus hylätä omaisuutta : Erityiskysymyksenä huoneisto-osakkeet
avoin
Julkaisu on tekijänoikeussäännösten alainen. Teosta voi lukea ja tulostaa henkilökohtaista käyttöä varten. Käyttö kaupallisiin tarkoituksiin on kielletty.
Lataukset15
Pysyvä osoite
Verkkojulkaisu
DOI
Tiivistelmä
Asunto-osakeyhtiöitä koetelleet taloudelliset ongelmat ovat tuoneet konkurssioikeudelliseen käytäntöön uudenlaisia kysymyksenasetteluja. Yksi näistä liittyy konkurssipesiin kuuluviin ja vaikeasti realisoitavissa oleviin huoneisto-osakkeisiin, jotka ovat arvottomia tai arvoltaan negatiivisia, ja joihin tämän lisäksi kohdistuu huomattavia ylläpitokustannuksia ja osakkeenomistajan maksuvelvoitteita. Käytännön pesänhoidossa enenevissä määrin vastaan tuleekin haaste siitä, miten pesänhoitajan tulisi menetellä tällaisen omaisuuden suhteen.
Konkurssilain lähtökohtana on, että kaikki velallisen konkurssihetkellä omistama omaisuus siirtyy konkurssipesään. Tätä pääsääntöä rajaa kuitenkin varallisuusarvovaatimus: omaisuuden on täytettävä ulosmittauskelpoisuuden edellytykset kuuluakseen pesään. Huoneisto-osakkeiden tosiasiallisesta negatiivisesta arvosta huolimatta osakkeen voidaan katsoa säilyttävän muodollisen myyntihinnan velkarasitteesta riippumatta. Muodollisen arvon perusteella osakkeet katsotaan lähtökohtaisesti ulosmittauskelpoisiksi ja siten pesään kuuluviksi, vaikka niiden tosiasiallinen nettoarvo olisi negatiivinen. Tästä syystä toistaiseksi sääntelemättömällä hylkäämisoikeudella on varsin merkittävä asema osana pesänhoitajan lakisääteisiä velvollisuuksia turvata velkojansuojan toteutuminen.
Koska konkurssilaissa ei ole nimenomaisia säännöksiä arvoltaan negatiivisen omaisuuden käsittelystä, hylkäämisoikeus on johdettava lain tarkoituksesta ja pesänhoitajan yleisestä huolellisuus- ja tarkoituksenmukaisuusvelvoitteesta. Lain esitöiden mukaan pesälle edullisinta voi joskus olla omaisuudesta luopuminen silloin, kun realisointiarvoa ei ole tai kun hoito- ja myyntikulut ylittävät siitä saatavan hyödyn. Ruotsissa, Norjassa ja Saksassa vastaava oikeus on tunnistettu oikeuskäytännössä ilman laintasoista sääntelyä ja Englannissa ja Yhdysvalloissa se on kirjattu suoraan lakiin.
Korkein oikeus tapauksessa KKO 2015:103 torjui vastikkeisiin kohdistuvan massavelkavastuun sillä perusteella, ettei konkurssipesä ollut sitoutunut golfyhtiön osakkeisiin eikä käyttänyt niihin perustuvaa valintavaltaansa. Ratkaisun sisäinen logiikka edellyttää implisiittisesti hylkäämisoikeuden olemassaoloa, ja siitä onkin johdettu käytännön pesänhoidossa oikeusohje, jonka mukaan arvoltaan negatiivinen tai arvoton omaisuus voidaan hylätä omaisuustyypistä riippumatta, huoneisto-osakkeet mukaan lukien.
Tutkielmassa tullaan esittämään, että konkurssipesän oikeus hylätä omaisuutta on konkurssilainsäädännön kokonaisuutta ja tarkoitusta palveleva pesänhoitajan työkalu, jonka avulla voidaan torjua konkurssipesän vastuun laajeneminen velallisen velkoihin edesauttaen likvidaatiokonkurssin tavoitetta maksimoida realisoinnista kertyvät vapaat varat ja velkojille suoritettavat jako-osuudet.
De lege ferenda tullaan esittämään, että lainsäätäjän tulisi selkeyttää nykyistä oikeustilaa ja ottaa hylkäämisinstrumenttiin nimenomainen kanta erityisesti siihen liittyvän mahdollisen ilmoitusvelvollisuuden sekä hylätyn omaisuuden kohtalon osalta, jotka vaikuttavat intressiosapuolten oikeusturvaan ja hylkäämisoikeuden toteutumisen yhdenvertaisuuteen.