”Työtä tarjolla – mutta kenen ehdoilla?” : lisääntynyt vuokratyö ja kasvanut epävarmuus työmarkkinoilla

Abstract

Tässä tutkielmassa tarkastelen vuokratyövoiman käytön ja työmarkkinoiden epävarmuuden välistä suhdetta Suomessa 2000-luvulla. Työmarkkinoiden epävarmuus on laajempi länsimainen kehityskulku, joka on kasvanut tasaisesti 1900-luvun puolivälistä eteenpäin ja se heijastuu erityisesti prekarisaation kasvuna. Vuokratyöntekijöiden kokemukset omasta asemastaan työmarkkinoilla ovat vaihtelevia ja merkittävää on, tekevätkö vuokratyöntekijät työtään omasta tahdostaan vai vaihtoehtojen puuttuessa. Tutkimusten valossa vuokratyötä tehdään pääosin siksi, koska muutakaan työtä ei ole tarjolla. Keskeisinä tutkimuskohteina ovat, miten vuokratyö on yhteydessä työmarkkinoiden epävarmuuden kasvuun sekä mitä merkityksiä vuokratyöntekijät antavat työlleen. Tutkielma on kirjallisuuskatsaus ja sen tärkeimmät teoriat ovat Standingin (2011) prekarisaatioteoria sekä Doeringerin ja Pioren (1971) kaksijakoisten työmarkkinoiden teoria. Keskeisiin teorioihin peilaten työmarkkinat ovat jaettavissa eri segmentteihin, jotka selittävät työmarkkinoiden laajempaa eriytymistä. Merkittävää on myös, miten erityisesti vuokratyöntekijät sijoittuvat osana työmarkkinoiden nelikenttää ja voivatko he parantaa työmarkkina-asemaansa. Vuokratyötä hyödynnetään erityisesti aloilla ja ammateissa, joissa työntekijöiden asema on lähtökohtaisesti heikko, joten työllistyminen yksin ei useinkaan ratkaise vuokratyöntekijöiden ongelmia, vaan heidän tilanteeseensa liittyy myös monia muita haasteita. Muuttuvat yhteiskunnalliset ja taloudelliset kehityskulut selittävät osan vuokratyövoiman ongelmista, mutta vuokratyövoimassa ja sen käytössä on selkeitä rakenteellisia ongelmia, joita vuokratyötekijä koettaa kolmikantaisesti ratkaista sekä vuokraavan henkilöstöpalvelualan yrityksen että käyttäjäyrityksen kanssa, usein varsin alisteisesta asemasta.