Ohipuhuminen vammaisten ihmisten elämässä

Abstract

Tutkimukseni tarkoituksena oli selvittää vammaisten ihmisten ja heidän tukihenkilöidensä ohipuhumisen kokemuksia, sekä selvittää heidän tulkintojaan siitä mistä ohipuhuminen johtuu. Anttila (2010, 6) määrittelee ohipuhumisen toisen ihmisen kohtaamattomuutena, joka voi näyttäytyä päälle puhumisena, toisen ihmisen sivuuttamisena tai huomiotta jättämisenä. Näin toimiessaan ohipuhuja käyttää valtaa toiseen ihmiseen. Määrittelen itse ohipuhumisen syrjintänä, joten tutkimukseni tarkoitus oli myös tehdä näkyväksi vammaisten ihmisten arjessaan kokemaa syrjintää. Tutkimustani ohjasi kaksi tutkimuskysymystä. joista toisella halusin selvittää sitä, miten vammaiset ihmiset tai heidän tukihenkilönsä kokevat ohipuhumisen ja toisella kysymyksellä sitä, mistä vammaiset ihmiset tai heidän tukihenkilönsä tulkitsevat ohipuhumisen johtuvan. Toteutin tutkimuksen laadullisena tutkimuksena. Tutkimuksen aineisto on Tietoarkiston valmis aineisto, jonka nimi on ”Ohipuhumisen kokemukset vammaisen henkilön arjessa 2023”. Sen on koonnut Tuomo Kakkonen Itä-Suomen yliopistosta. Aineisto koostuu 26 kirjoitelmasta, joissa vammaiset ihmiset ja heidän tukihenkilönsä kertovat vammaisten ihmisten ohipuhumisen kokemuksista heidän arjessaan. Taustateoriassa tuon esille erilaisia vammaisuudesta käytettyjä ilmaisuja, vammaisuuden historiaa, nykypäivää ja erilaisia tapoja, joilla vammaisuutta on määritelty ja määritellään yhteiskunnallisella tasolla, sekä yksilön itsensä kokemana asiana. Esittelen tutkimuksen kannalta tärkeiden vammaisryhmien lukumääriä ja kommunikoinnin tapoja. Tuon esille vammaisten ihmisten oikeuksia ja yhdenvertaisuutta takaamaan laadittuja lakeja ja yhteiskunnan tukitoimia niiden toteuttamiseksi. Tutkimuksen kannalta on tärkeää pohtia myös osallisuutta, toimijuutta. ohipuhumista ja syrjintää vammaisten ihmisten näkökulmista. Esittelen joitakin aiempia tutkimuksia, joissa on tutkittu vammaisten ihmisten kokemaa syrjintää ja yhdenvertaisuuden toteutumista Suomessa ja Tanskassa. Analysoin aineiston käyttäen sisällönanalyysia ja sain siten vastaukset tutkimuskysymyksiini. Johtopäätöksinä voidaan todeta, että ohipuhuminen aiheutti sen kokeneelle pahaa oloa ja toiseuden tunnetta. Vammaiset ihmiset joutuivat usein kyseisissä tilanteissa ottamaan itse toimijuuden ja ohjaamaan, sekä neuvomaan ohipuhujaa, koska muuten he eivät olisi saaneet sitä palvelua, joka heille kuului. Tuloksista kävi ilmi, ettei vammaisten ihmisten yhdenvertaisuus toteutunut, vaan he kokivat arjessaan syrjintää. Toisen tutkimuskysymyksen päätelminä voidaan todeta, että ohipuhuminen johtuu paljolti ihmisten osaamattomuudesta ja tietämättömyydestä, mutta tuloksissa näkyi myös huono asenneilmapiiri vammaisia ihmisiä kohtaan.