Opetuksessa käytettävien älylaitteiden vaikutukset peruskouluikäisten oppilaiden oppimiseen ja kouluhyvinvointiin: systemaattinen kirjallisuuskatsaus

Abstract

Tämä kandidaatintutkielma tarkastelee älylaitteiden opetuskäyttöä perusopetuksessa, keskittyen niiden käyttötapoihin, pedagogisiin malleihin sekä vaikutuksiin koskien oppimista ja kouluhyvinvointia. Yhä yleistyvä ja aiheena jatkuvasti ajankohtainen teknologian opetuskäyttö tarjoaa uusia mahdollisuuksia sekä työtapoja niin opettajille kuin oppilaille, mikä tekee aiheesta pedagogisesti merkittävän tutkimuskohteen. Systemaattisesti toteutettu kirjallisuuskatsaus kerää yhteen jo olemassa olevaa tutkimustietoa ja yhdistää sitä tutkimuskysymysten ohjaamana. Tutkimuskysymyksiin vastaaminen sekä tulosten muodostaminen toteutettiin systemaattisesti kerättyjen, eri tietokantojen tarjoamien julkaisujen avulla. Tulokset osoittavat, että älylaitteet näyttäytyvät opetuksessa monipuolisina sekä joustavina välineinä, joiden vaikutukset eivät ole yksiselitteisesti myönteisiä tai kielteisiä. Tutkimuskirjallisuuden perusteella älylaitteet voivat tukea oppimista, motivaatiota sekä osallisuutta erityisesti silloin, kun niiden käyttö on pedagogisesti suunniteltua, tavoitteellista ja oppilaslähtöistä. Älylaitteiden hallitsematon tai puutteellisesti ohjattu käyttö voi kuitenkin lisätä oppilaiden kuormitusta sekä heikentää keskittymistä. Tulokset korostavat, että älylaitteiden opetuskäytön vaikutukset riippuvat ensisijaisesti siitä, miten tarkoituksenmukaisesti ne integroidaan osaksi opetusta. Johtopäätöksenä voidaan todeta, että älylaitteiden pedagogisesti perusteltu ja suunnitelmallinen käyttö on keskeistä myönteisten vaikutusten saavuttamisessa. Älylaitteiden opetuskäytössä on tärkeää huomioida sekä opetusryhmän että yksittäisten oppilaiden vaihtelevat tarpeet, sillä älylaitteet itsessään eivät tuota oppimista, vaan toimivat välineinä opettajan pedagogisten ratkaisujen tukena.