CSRD-direktiivin rooli ympäristötiedon raportoinnin harhaanjohtavuuden rajoittamisessa

Abstract

Tämän kandidaatintutkielman tavoitteena on tarkastella, miten Euroopan unionin uusi yritysvastuusääntely, CSRD-direktiivi (Corporate Sustainability Reporting Directive), voi rajoittaa viherpesun mahdollisuuksia yritysten ympäristöraportoinnissa. Tutkielma pohjautuu käsiteanalyyttiseen tutkimusotteeseen ja hyödyntää laajasti tieteellistä kirjallisuutta, sääntelydokumentteja sekä ajankohtaisia tutkimuksia ei-taloudellisen raportoinnin laadusta. Työn teoreettinen viitekehys rakentuu kolmen käsitteellisen ulottuvuuden varaan: tiedon epäsymmetria, viherpesu ja raportoinnin laadulliset ominaisuudet. Tutkimuksessa analysoidaan, miten CSRD:n raportointivaatimukset vaikuttavat neljään vastuullisuusraportoinnin osa-alueeseen: raportoinnin kohdentamiseen, raportoitavaan sisältöön, esitystapaan ja ulkoiseen varmennukseen. Tarkastelun pohjana toimii Deeganin ja Unermanin prosessimalli, jonka avulla voidaan jäsentää sääntelyn vaikutuksia raportoinnin eri vaiheisiin. Tutkielman keskeinen havainto on, että CSRD ei pelkästään lisää raportointivelvollisuuksia, vaan muokkaa myös raportointikäytäntöjä tavalla, joka voi kaventaa viherpesun mahdollisuuksia erityisesti rakenteellisella ja laadullisella tasolla. Kuitenkin merkittävä harkintavalta jää edelleen yritysten omiin käsiin, mikä voi mahdollistaa viherpesun uusien, vaikeammin havaittavien muotojen syntymisen. Tutkielma osoittaa, että CSRD:n onnistuminen viherpesun ehkäisyssä riippuu pitkälti sen käytännön toimeenpanosta, olennaisuusarvioiden läpinäkyvyydestä sekä varmennuskäytäntöjen kehityksestä. Jatkotutkimuksessa olisi hyödyllistä tarkastella esimerkiksi, miten yritykset käytännössä soveltavat kaksoisolennaisuusperiaatetta, miten eri toimialat eroavat raportointikäytännöiltään ja millainen vaikutus raportoinnin todennettavuudella on sidosryhmien luottamukseen.