Henkilötietojen säilytysaika suhteellisuusarvion osatekijänä Euroopan ihmisoikeustuomioistuimen ja Euroopan unionin tuomioistuimen oikeuskäytännössä

Abstract

Tässä lainopillisessa opinnäytetyössä tarkastellaan henkilötietojen säilytysajan oikeasuhtaisuuden arviointia ja säilytysajalle annettua merkitystä Euroopan ihmisoikeustuomioistuimen ja Euroopan unionin tuomioistuimen oikeuskäytännössä. Tavoitteena on pohtia, kuinka oikeusohjeita voidaan soveltaa uudenlaisiin, pääasiassa EU:n toimivaltaan kuuluviin henkilötietojen käsittelytilanteisiin, ottaen huomioon EU:n perusoikeussääntelyssä ja tietosuojasääntelyssä tapahtuneet muutokset ja Euroopan ihmisoikeussopimuksesta ja EIT:n oikeuskäytännöstä johtuvat rajoitteet. Tätä varten selvitetään, miten säilytysajan rajoittamisen periaatetta on käsitelty oikeuskäytännössä ja kuinka EU:n perusoikeuskirjan nostaminen perussopimusten tasolle ja Euroopan unionin yleisen tietosuoja-asetuksen säätäminen vaikuttavat säilytysajan arvioimiseen ja Euroopan ihmisoikeussopimuksen asemaan EU:n oikeusjärjestyksessä.

Säilytysajan rajoittamisen periaate on yksi tietojen laatua koskevista periaatteista, jotka sisältyivät jo vuonna 1981 tehtyyn tietosuojasopimukseen. Nämä periaatteet ovat säilyneet melko samanlaisina vuosikymmenten ajan. Niitä sovelletaan myös EUT:n oikeuskäytännössä, joskin niiden sanamuotoa on täsmennetty. Sen sijaan periaatteiden sääntely- ja soveltamisympäristössä on tapahtunut merkittäviä muutoksia. Henkilötietojen käsittely- ja siten myös säilyttämistilanteet ovat muuttuneet. Henkilötietojen suojan sääntelyn oikeusperusta EU:n oikeusjärjestyksessä on muuttunut huomattavasti. Myös EU:n aineelliseen tietosuojasääntelyyn on tehty merkittäviä muutoksia. Tarkastelun perusteella voidaan kuitenkin todeta, etteivät nämä muutokset todennäköisesti vaikuta säilytysajan arvioinnin perusteisiin. Sen sijaan suurempi merkitys on muun muassa tarkasteltavalla oikeussuhteella ja henkilötietojen käsittelyn tarkoituksella ja muilla olosuhteilla. Myös toimivaltakysymyksillä on merkitystä. Kun kyse on jäsenvaltioiden ja EIT:n toimivaltaan kuuluvasta henkilötietojen käsittelystä, jäsenvaltioilla on tietty harkintamarginaali, vaikka viime kädessä oikeudellinen arviointi kuuluu EIT:n toimivaltaan. Kun kyse on EU:n toimivaltaan kuuluvasta henkilötietojen käsittelystä, jäsenvaltioilla mahdollisuus poiketa näistä periaatteista on vieläkin kapeampi.