Chornobyl and Fukushima dreams: Visual participatory culture and the co-creation of nuclear disaster heritage

Abstract

This research explores the relationship between visual participatory culture and nuclear cultural heritage. Nuclear cultural heritage is a recent addition to heritage studies and practice. It encompasses a wide range of tangible and intangible assets, including decommissioned power plants, museum exhibits, landscapes, and communities associated with the civil and military nuclear industries.

The twentieth century's defining anxieties and aspirations find expression in nuclear cultural heritage, which captures both the promise of atomic energy as an inexhaustible technological breakthrough and the fear of global annihilation. Nowhere is this tension more tangible than in disaster-scarred landscapes such as the Chornobyl Exclusion Zone (CEZ) and the Fukushima triple disaster area, the primary focus of this dissertation. Like other forms of cultural heritage, it remains inseparable from the wider arc of industrial history and the evolving relationship between societies, nature, and technology.

This dissertation explores how members of contemporary digital participatory cultures interpret and represent the nuclear past, drawing on quotidian, non-expert perspectives rather than official or institutional narratives. Its contribution to this emerging research area lies in examining how vernacular visual culture shapes the meaning of nuclear heritage sites, an approach that can be understood as heritage from-below. Relatively little is known about the broader significance of the CEZ and the Fukushima triple disaster area as seen through such grassroots visual lenses. For visitors to these sites, memory-making tends to follow a bottom-up logic, with photography serving as a medium that captures dimensions of experience that resist verbal expression. This dissertation conceptualises these practices of shared visual storytelling and imaginative engagement with nuclear spaces as nuclear visual culture, a discursive space in which images and words together shape how these landscapes are understood and remembered.

This research employs a mixed-method approach to highlight the interconnectedness and multi-layered nature of this specific socio-cultural phenomenon. Meaning-making is co-created through the interplay of offline and online realities, where photography acts as an interpretative medium, shaping the significance attributed to heritage resources. Alongside ethnographical and netnographical investigations, complemented by qualitative interviews, the study utilises comprehensive visual methods such as participant-generated images (PGI) and photo-elicitation.

The dissertation consists of four articles, through whose interview and photographic analyses the research examines how visitors' experiences at nuclear disaster sites translate into visual narratives and how these visual representations participate in the co-production of cultural memory. The articles make the following contributions to the definition and research of nuclear cultural heritage: (1) The concept of nuclear visual culture provides an essential empirical anchor for the study of nuclear cultural heritage, as it enables the production of nuanced contextual knowledge from the perspective of visitors. (2) Nuclear cultural heritage should be understood primarily as a socio-cultural practice rather than a static inventory of sites, since communities' participatory visual culture demonstrates that heritage is constructed through continuous interpretive interaction. (3) Photography is not passive documentation but an active instrument that participates in the formation of heritage resources and the construction of value interpretations. (4) Participatory visual culture is a grassroots activity that challenges top-down heritage management, transforming the way in which heritage is perceived, interpreted, and experienced. The research sheds further light on the role of the broader public in the interpretive processes of nuclear cultural heritage and on its position as a co-creator of digital nuclear memory and experience.

<b>Tšernobylin ja Fukushiman kuvastot: visuaalinen osallistujakulttuuri ja ydinkatastrofiperinnön yhteisluominen</b>

Tämä tutkimus tarkastelee visuaalisen osallistujakulttuurin ja ydinvoiman kulttuuriperinnön välistä suhdetta. Ydinvoiman kulttuuriperintö on tuore lisä kulttuuriperintötutkimuksen kenttään, kattaen laajan kirjon aineellisia ja aineettomia resursseja, kuten käytöstä poistettuja ydinvoimaloita, museoita, maisemia sekä siviili- ja sotilasteollisuuteen liittyviä yhteisöjä.

Ydinvoiman kulttuuriperinnössä tiivistyvät teknologian keskeisimmät pelot ja toiveet, jotka kietovat yhteen sekä lupauksen atomienergian ehtymättömästä teknologisesta läpimurrosta, että uhkakuvat maailmanlaajuisesta tuhosta. Tämä jännite on konkreettisimmillaan katastrofien runtelemissa maisemissa, kuten Tšernobylin suojavyöhykkeellä ja Fukushiman kolmoiskatastrofin alueella, jotka ovat tämän väitöskirjan keskiössä. Kuten muutkin kulttuuriperinnön muodot, ydinvoiman kulttuuriperintö on erottamaton osa laajempaa teollistumisen kehityskulkua sekä yhteiskuntien, ekosysteemien ja teknologian jatkuvasti muuttuvia suhteita.

Tämä väitöskirja tutkii, kuinka digitaalisen osallistujakulttuurin jäsenet tulkitsevat ja esittävät ydinkatastrofeja, nojautuen arkisiin, ei-asiantuntijanäkökulmiin virallisten tai institutionaalisten kertomusten sijaan. Tutkimuksen kontribuutio tälle kehittyvälle tutkimusalueelle on vernakulaarisen visuaalisen kulttuurin merkityksenannon kontekstualisointi, lähestymistapa, jota voidaan kutsua alhaalta ylös rakentuvaksi perinnöksi. Väitöskirja käsitteellistää visuaalisen tarinankerronnan ja radioaktiivisesti saastuneiden alueiden mielikuvallisen yhteistuottamisen käytännöt ydinvoiman visuaaliseksi kulttuuriksi, diskursiiviseksi tilaksi, jossa kuvat ja sanat yhdessä muovaavat tapaa, jolla nämä maisemat ymmärretään ja muistetaan.

Tutkimus hyödyntää monimenetelmällistä lähestymistapaa korostaakseen tämän sosiokulttuurisen ilmiön monikerroksisuutta. Merkityksenanto rakentuu reaali- ja virtuaalitodellisuuksien vuorovaikutuksessa, jossa valokuvaus toimii tulkinnallisena välineenä, muovaten perintöresursseille annettuja merkityksiä. Etnografisten ja netnografisten tutkimusten sekä laadullisten haastattelujen rinnalla tutkimus hyödyntää visuaalisia menetelmiä, kuten osallistujien tuottamia kuvia ja valokuvaelitisitaatiota.

Väitöskirja koostuu neljästä osa-artikkelista, joiden haastattelu- ja valokuva-analyysien kautta tutkimus tarkastelee, kuinka vierailijoiden kokemukset ydinkatastrofialueilla kääntyvät visuaaliseksi kerronnaksi ja kuinka nämä visuaaliset representaatiot osallistuvat kulttuurisen muistin yhteistuottamiseen. Väitöskirjan osa-artikkelit muodostavat seuraavat tulokset ydinvoiman kulttuuriperinnön määrittelyyn ja tutkimukseen: (1) Ydinvoiman visuaalisen kulttuurin käsite tarjoaa välttämättömän empiirisen ankkurin ydinvoiman kulttuuriperinnön tutkimukselle, sillä se mahdollistaa vivahteisen kontekstuaalisen tiedon tuottamisen vierailijoiden näkökulmasta. (2) Ydinvoiman kulttuuriperintö on ymmärrettävä ensisijaisesti sosiokulttuurisena toimintana eikä staattisena kohdeluettelona, koska yhteisöjen osallistuva visuaalinen kulttuuri osoittaa perinnön rakentuvan jatkuvassa tulkinnallisessa vuorovaikutuksessa. (3) Valokuvaaminen ei ole passiivista dokumentointia vaan aktiivinen väline, joka osallistuu perintöresurssien muotoutumiseen ja arvotulkintojen rakentumiseen. (4) Visuaalinen osallistujakulttuuri on ruohonjuuritason toimintaa, joka haastaa ylhäältä alas tapahtuvan perinnönhallinnan, muuttaen tapaa, jolla perintöä havaitaan, tulkitaan ja koetaan. Tutkimus tuo lisävaloa laajan yleisön roolista ydinvoiman kulttuuriperinnön tulkintaprosesseissa sekä sen asemasta digitaalisen, ydinvoimaan liittyvän muistin ja kokemusten yhteistuottajana.