Perintö- ja lahjaverolain 55 §:n huojennussäännöksen soveltuminen arvopaperikauppaa harjoittaviin yhtiöihin

Abstract

Tässä tutkielmassa tarkastellaan perintö- ja lahjaverolain sukupolvenvaihdoshuojennuksen perussäännöksen 55 §:n soveltumista arvopaperikauppaa harjoittaviin yhtiöihin. Oikeudelliselta luonteeltaan huojennussäännös on erikoissäännös, jota tulkitaan suppeasti ja jonka soveltaminen johtaa selkeään poikkeamiseen perintö- ja lahjaverotuksen laajasta veropohjasta. Huojennussääntelyn keskeisenä tarkoituksena on lain esitöiden mukaan perheyritysten toimintaedellytysten turvaaminen sukupolvenvaihdostilanteissa. Ongelmallisena arvopaperikauppaa ja sijoitustoimintaa harjoittavien yhtiöiden kohdalla on kuitenkin pidetty mahdollisuutta huojennusedun soveltumisesta pienimuotoiseen tai passiiviseen sijoitustoimintaan, mikä mahdollistaisi käytännössä yritysmuotoon mukautetun yksityishenkilön varallisuuden siirron huojennettuna. Käytännön soveltamistoiminnan ja huojennussääntelyn välillä on tästä syystä havaittavissa jännitteisyyttä.

Tutkielman tutkimusmetodina hyödynnetään pääsääntöisesti oikeusdogmaattista eli lainopillista tutkimusmenetelmää. Tutkielmassa hyödynnetään sekä teoreettista että käytännöllistä lainoppia voimassa olevan oikeuden systematisoimiseksi ja tulkitsemiseksi. Tutkielma on pääsääntöisesti vero- ja yhtiöoikeudellinen, mutta tulkinnassa hyödynnetään myös perhe- ja jäämistöoikeuden yleisiä oppeja ja periaatteita.

Tutkielman keskeisenä tuloksena määritellään tuomioistuimen ratkaisukäytännön perusteella ne tekijät, jotka vaikuttavat tuomioistuimen kokonaisarviointiin ja siten huojennusedun soveltumiseen arvopaperikauppaa harjoittavissa yhtiöissä. Tutkielmassa havaitaan, millaisia lahjoitettavan yrityksen sukupolvenvaihdoshuojennussääntelyn tarkoittamat kriteerit ovat perintö- ja lahjaverotuksessa erityisesti KHO:n vusikirjaratkaisun 2024:68 valossa ja miten ratkaisu muuttaa vallinnutta oikeuskäytäntöä. Aineiston pohjalta esitellään seikat, jotka arvioinnissa on huomioitava. Tutkielmassa käsitellään huojennussäännöksen yleisten soveltumisedellytysten lisäksi sitä, milloin arvopaperikauppaa voidaan pitää yritystoimintana ja mitkä tekijät vaikuttavat KHO:n suorittamaan kokonaisarviointiin tuomioistuimessa.

Tutkielman tuloksista voidaan havaita, että huojennusedun soveltumista koskeva verotuskäytäntö on viimeisten vuosikymmenien aikana merkittävästi kiristynyt, vaikka huojennussääntelyyn ei ole tehty muutoksia. KHO:n tuore ennakkoratkaisu 2024:68 on omiaan selkeyttämään vallinnutta oikeustilaa erityisesti palkatun työvoiman olemassaolon osalta. Se asettaa myös yhtiön toiminta-aikaa koskevan uuden edellytyksen huojennusedun soveltumiselle. Myös yhtiön sijoitusstrategian olemassaololle ja päivitystiheydelle annetaan ratkaisussa aiempaan ratkaisukäytäntöön verrattuna ensimmäistä kertaa merkitystä.