Liikunnan merkitys varhaiskasvatusikäisten lasten sosioemotionaalisten taitojen kehittymisessä
avoin
Julkaisu on tekijänoikeussäännösten alainen. Teosta voi lukea ja tulostaa henkilökohtaista käyttöä varten. Käyttö kaupallisiin tarkoituksiin on kielletty.
Lataukset12
Pysyvä osoite
Verkkojulkaisu
DOI
Tiivistelmä
Tämän kandidaatintutkielman aiheena on liikunnan yhteys varhaiskasvatusikäisten lasten sosioemotionaalisten taitojen kehittymiseen. Tutkimuksen tarkoituksena oli tarkastella, millä tavoin liikunnalliset tilanteet tukevat lasten tunnetaitoja ja sosiaalista vuorovaikutusta sekä mitä tunnetaitojen osa-alueita lapset harjoittelevat liikunnan yhteydessä. Tutkielmassa sosioemotionaalisilla taidoilla tarkoitetaan lapsen kykyä tunnistaa, ilmaista ja säädellä tunteitaan sekä toimia rakentavasti vuorovaikutuksessa muiden kanssa. Liikuntaa tarkastellaan sekä motorisena toimintana että sosiaalisen ja emotionaalisen oppimisen kontekstina.
Tutkimus toteutettiin integroivana kirjallisuuskatsauksena, joka soveltuu ilmiöiden laaja-alaiseen tarkasteluun ja aiemman tutkimustiedon yhdistämiseen. Menetelmän avulla koottiin, arvioitiin ja analysoitiin kotimaista ja kansainvälistä tutkimuskirjallisuutta, joka käsittelee liikunnan ja sosioemotionaalisten taitojen välistä yhteyttä varhaiskasvatuksessa. Aineisto haettiin syksyllä 2025 ja keväällä 2026 useista tietokannoista, kuten Google Scholarista ja Volterista, käyttäen hakusanoja, jotka liittyivät varhaiskasvatukseen, liikuntaan ja tunnetaitoihin. Aineisto koostui vertaisarvioiduista artikkeleista, kirjallisuuskatsauksista ja tutkimusraporteista.
Tulosten perusteella liikunta tukee varhaiskasvatusikäisten lasten sosioemotionaalista kehitystä monipuolisesti. Liikuntatilanteet tarjoavat runsaasti mahdollisuuksia harjoitella vuorovaikutustaitoja, kuten vuoron odottamista, sääntöjen noudattamista ja yhteistyötä. Tutkimukset osoittivat, että fyysinen aktiivisuus vahvistaa lasten sosiaalista kompetenssia ja kykyä toimia ryhmässä. Lisäksi liikunta tukee tunteiden tunnistamista, niiden ilmaisua sekä tunteiden säätelyn harjoittelua tilanteissa, jotka voivat herättää esimerkiksi iloa, jännitystä tai pettymyksen tunteita. Fyysinen aktiivisuus oli yhteydessä myös parempaan itsehallintaan ja toiminnanohjaukseen, jotka ovat keskeisiä tunnetaitojen osa-alueita. Kokonaisuutena liikunta näyttäytyi luonnollisena ympäristönä, jossa motoriset, emotionaaliset ja sosiaaliset taidot kehittyvät rinnakkain.
Johtopäätöksenä voidaan todeta, että liikunta on varhaiskasvatuksessa merkittävä sosioemotionaalisen kehityksen tukimuoto. Liikunnalliset tilanteet mahdollistavat tunnetaitojen monipuolisen harjoittelun ja tarjoavat lapsille kokemuksia, jotka vahvistavat itsesäätelyä, myönteistä minäkuvaa ja sosiaalista vuorovaikutusta. Tutkimus osoittaa, että liikunta tulisi nähdä varhaiskasvatuksessa tavoitteellisena pedagogisena välineenä, ei pelkästään motorisia taitoja harjoittavana toimintana. Jatkossa tarvitaan lisätutkimusta siitä, miten erilaiset liikuntamuodot ja kasvattajien pedagogiset ratkaisut vaikuttavat tunnetaitojen oppimiseen ja miten liikunnan sosioemotionaaliset vaikutukset näkyvät lasten myöhemmässä kehityksessä.