Poissaolemisen sietämätön keveys? : Pro gradu -tutkielma poissaolokäsittelyn edellytyksistä rikosasioissa alioikeudessa

Abstract

Tämä opinnäytetyö on oikeusdogmaattinen tutkimus vastaajan läsnäolon kannalta kevennettyjen rikosprosessien eli poissaolokäsittelyn ja kirjallisen menettelyn edellytyksistä alioikeudessa. Tutkimuksessa näitä ns. summaarisia menettelyjä tarkastellaan mm. rikosprosessin funktioiden, ihmisoikeustuomioistuinten ja kansallisen oikeuskäytännön, keskeisten prosessiperiaatteiden, ja näytön sekä rangaistuksen arvioinnin näkökulmista. Lisäksi tutkimuksessa suoritetaan vertailua summaaristen menettelyjen edellytysten kesken ja esitellään rikosprosessin uusimmat v. 2019 alusta voimaan astuvat kevennystoimet vastaajan läsnäolon kannalta.

Erityisesti tutkimuksessa keskitytään ROL 8:11 ja 8:12 §:ssä säädellyn poissaolokäsittelyn edellytysten käsittelyyn. Tältä osin keskeisin ongelma on, kuinka laissa avoimesti ilmaistua tulkinnanvaraista edellytystä ”jos vastaajan läsnäolo ei ole asian selvittämiseksi tarpeen” tulee tuomioistuimissa soveltaa. Sinänsä jo rikosprosessin funktioista katsotaan tutkimuksessa seuraavan, etteivät poissaolokäsittelyn edellytykset täyty aina, kun se tuomittavaksi tulevien seuraamusten perusteella olisi mahdollista, vaan edellytyksiä on tulkittava suppeasti. Oikeusperiaatteiden tasolla poissaolokäsittelyn avoimen ilmauksen arviointi esitetään toisaalta aineellisen totuuden ja kontradiktorisen periaatteen, ja toisaalta prosessiekonomian välisenä systemaattisena punnintana, joka tuomioistuimen tulee suorittaa viran puolesta tapauskohtaisesti. Tämä edellyttää riittävää ennakollista perehtymistä esitutkintamateriaaliin. Yksittäistapausten tasolla huomiota on säännönmukaisesti kiinnitettävä vastaajan esitutkintalausumaan, henkilötodistelun tarpeeseen ja näyttöarvon samansuuntaisuuteen sekä seuraamusharkinnan edellytyksiin. Syyllisyyskysymyksen ja näytön laadun osalta poissaolokäsittelyn avoin edellytys rinnastetaan tutkimuksessa näyttökynnykseen pois lukien varteenotettavan epäilyn kohdistuminen tekijöihin, joista vastaaja ei voi tietää mitään, ja joista hänen kuulemisensa oikeudessa ei tästä syystä ole tarpeen. Näin ollen kiistettyjen rikosten katsotaan soveltuvan poissaolokäsittelyyn vain, mikäli kiistämistä voidaan pitää ilmeisen perusteettomana niin, että näyttöä kiistämisestä huolimatta voidaan pitää täysin yksiselitteisenä.

Keskeisimpinä lähteinä tutkimukselle voidaan tässä mainita ROL:n läsnäolovelvollisuuden keventämisen myötä syntynyt lainvalmisteluaineisto, ylikansallinen ja Suomen ja Ruotsin kansallinen oikeuskäytäntö sekä ko. maissa aihepiiristä tehdyt väitöstutkimukset.