Datan käsite ja sen vaikutus datan jaettavuuteen EU:n datasäädöksen perusteella

Abstract

Tutkielman kohteena on Euroopan unionin datasäädös, joka asettaa datan haltijoille velvoitteen jakaa verkkoon liitettyjen tuotteiden tai niihin liittyvien palveluiden käytöstä syntynyttä dataa käyttäjien ja kolmansien osapuolien kanssa. Säädöksen soveltamisalaan kuuluu verkkoon liitettyjen laitteiden sekä näihin liittyvien palveluiden tuottama, helposti saatavilla oleva data, sekä relevantti metadata. Jaettava data on laadultaan raakadataa tai esikäsiteltyä dataa, kun taas johdettu data ei kuulu säädöksen soveltamisalaan. Tutkielman pääasiallisena tarkoituksena on ensinnäkin selvittää, minkälainen data kuuluu datasäädöksen soveltamisalaan ja erityisesti selvittää esikäsitellyn datan käsittelytoimenpiteiden määritelmää, ja kuinka ne eroavat johdetun datan käsittelytoimenpiteiden määritelmästä. Rajanvedolla on suuri merkitys, sillä se määrittää, minkälaista dataa datan haltijoiden tulee jakaa säädöksen nojalla. Tutkielman toinen päätutkimuskysymys kohdistuu siihen, millaisilla toimenpiteillä datan haltija voi minimoida datan, joka kuuluu datasäädöksen soveltamisalaan ja näin ollen minimoida laitteen käyttäjälle tai kolmannelle osapuolelle jaettavan datan määrän. Tutkielmassa selvitetään myös dataan kohdistuvaa sääntelyä ennen datasäädöstä, sekä niitä lähtökohtia ja tavoitteita, josta datasäädös on syntynyt. Tutkielma on lainopillinen, ja tutkielman metodina on käytetty käytännöllistä lainoppia. Tutkielman tarkoituksena on selvittää voimassa olevan oikeuden sisältö ja tuottaa tulkintasuosituksia datasäädöksen oikeusnormeista sekä säädöksen sisältämistä oikeudellisista käsitteistä. Tutkielman tuloksena selvisi, että datasäädöksen datan käsite on koko säädöksen soveltamisen perusta, ja sen vuoksi sen määrittely on erityisen tärkeää. Tutkielmassa selvitettiin, että datan käsite erityisesti esikäsitellyn datan käsitteen osalta sisältää tulkinnanvaraisuutta. Datan käsitteellä on suuri merkitys siihen, kuuluuko datan haltijoiden jakaa tuotteidensa dataa käyttäjille tai kolmansille osapuolille. Datan haltijat voivat hyödyntää kolmea eri strategiaa, joilla datan jakamista voisi minimoida: henkilötietostrategia, tekninen strategia sekä oikeudellinen strategia. Kaikissa strategioissa keskiössä on datan käsite, ja erityisesti kahdessa ensimmäisessä datan esikäsittelyn ja johdetun datan välinen rajanveto. Oikeudellisen strategian keskiössä on liikesalaisuuksien suoja, jonka hyödyntäminen vaatii liikesalaisuuden kriteeristön soveltamista datasäädöksen perusteella jaettava datan käsitteeseen.