Taktikot. Otto ja Emil Mikkonen yksilöllisinä toimijoina 1900-luvun alun Amerikassa
11.17 MB
avoin
Julkaisu on tekijänoikeussäännösten alainen. Teosta voi lukea ja tulostaa henkilökohtaista käyttöä varten. Käyttö kaupallisiin tarkoituksiin on kielletty.
Lataukset1274
Pysyvä osoite
Verkkojulkaisu
DOI
Tiivistelmä
Tutkimukseni selvittää, miten kaksi yksilöllistä toimijaa, Otto ja Emil Mikkonen, toimi-vat taktisesti tahoillaan 1900-luvun alun Amerikassa. Tutkin ensin, miten he hakivat paikkaansa uudessa yhteiskunnassa, ja sitten, miten he vakiinnuttivat paikkansa tutuksi tulleessa yhteiskunnassa. Yksilötaktiikkatutkimus täydentää aiempia, yhteisökäytäntöi-hin keskittyneitä siirtolaisuustutkimuksia.
Lähden liikkeelle kahdesta valokuvasta, joiden antamien johtolankojen avulla keräsin muun tutkimusmateriaalin: arkistoaineistot, painetut alkuperäisaineistot, lehtiartikkelit, pojanpojan haastattelut ja muut valokuvat. Näitä tulkitsemalla luon mahdollisimman monipuolisen kuvan nuorukaisista aikuisiksi kasvaneiden Oton ja Emilin toimijuuksista viime vuosisadan kahden ensimmäisen vuosikymmenen Yhdysvalloissa aikalaislähtei-den ja tutkimuskirjallisuuden kuvaamissa konteksteissa. Sovellan de Certeaun toimi-juusteorian strategia/taktiikka -näkemystä ja vertaan tuloksiani aiempiin sovelluksiin. Hyödynnän tutkimuksessani risteävien historioiden menetelmän ulottuvuuksia.
Otto ja Emil joutuivat yksilöllisiin ja spatiaalisiin risteyksiin hakiessaan ja vakiinnutta-essaan paikkaansa amerikkalaisessa yhteiskunnassa. He hakivat paikkaansa kolmella taktiikalla: sujahtamalla varmaan työpaikkaan, häivyttämällä tai korostamalla etnisyyt-tään tilanteesta riippuen ja parantamalla asemiaan oppimillaan taidoilla. He vakiinnutti-vat paikkaansa kolmella taktiikalla: ratkaisemalla kriisin voittoisaksi käännekohdaksi, samaistumalla eri etnisiin ryhmiin ja ryhtymällä taktikosta strategikoksi. Veljesten toi-sistaan poikkeavissa elämänkonteksteissa heidän taktiikkansa johtivat erilaisiin tulok-siin. Otosta tuli hammaslääkäri ja klassinen amatöörilaulaja, Emilistä akrobaatti sirkuk-seen ja vaudevilleen, ja uransa lopulla yhdistetty taitovoimistelija-huumorilaulaja.
De Certeaun strategia/taktiikka -näkemys sopii kuvaamaan Oton ja Emilin toimia. Hei-dän taktiikkansa toimivat useimmiten paralleelisti vallanpitäjien strategioiden puitteissa, joskus joustavasti, toisinaan luovasti. Tutkimustulokseni laajentavat de Certeaun sovel-luksia: taitavat taktikoijat voivat hyötyä taktiikkaan liittymättömässäkin asioissa, elimi-noida muut taktiikat, luoda kilpailua strategioiden välille tai sulauttaa strategian taktiik-kaansa. Strategioita myötäilevät taktiikat saattoivat kuitenkin menettää autonomiansa, jolloin toimija siirtyi vihamieliseen tai loikkaustaktiikkaan. Oton ja Emilin tapaukset vahvistavat olettamusta, että taktiikan onnistuminen edellyttää ajan vapautta strategiois-ta. Ajan, hetken, risteyksen voisi siis lisätä risteävien historioiden menetelmään.