"To make a world safe for democracy" : Poliittisen retoriikan käyttö Bill Clintonin, Tony Blairin ja George W. Bushin omaelämäkerroissa

Abstract

Pro gradu -tutkielmani aiheena on poliittisen retoriikan käyttö valtioiden välisissä suhteissa. Esimerkkitapauksena käytän Yhdistyneen kuningaskunnan ja Yhdysvaltojen kahdenvälistä suhdetta, jota on usein kutsuttu myös erityissuhteeksi (englanniksi Special relationship). Erityissuhteella viitataan siihen ajatukseen, että valtioiden kahdenvälinen suhde on luonteeltaan poikkeuksellisen läheinen verrattu yleisesti ottaen valtioiden kahdenvälisiin suhteisiin. Yhdistyneen kuningaskunnan ja Yhdysvaltojen katsotaan jakavan paljon, kuten yhteistä historiaa, yhteisen kielen sekä yhteisiä arvoja ja intressejä. Valtiot toimivat myös keskenään tiiviissä taloudellisessa, kulttuurisessa, poliittisessa ja sotilaallisessa yhteistyössä. Molemmat valtiot ovat esimerkiksi YK:n turvallisuusneuvoston pysyviä jäsenvaltioita, Naton jäsenvaltioita sekä ydinasevaltioita.

Yhdistyneen kuningaskunnan ja Yhdysvaltojen valtiojohtajien käyttämän poliittisen retoriikan tutkimukseen hyödynnän Yhdistyneen kuningaskunnan pääministerin Tony Blairin (1997–2007), sekä Yhdysvaltojen presidenttien Bill Clintonin (1993–2001) ja George W. Bushin (2001–2009) virkausiensa jälkeen julkaisemia omaelämäkertoja. Näistä Clintonin My Life on julkaistu vuonna 2004 ja Blairin My Journey sekä Bushin Decision Points vuonna 2010. Näiden tulkitsemisessa käytän poliittisen retoriikan tutkimusmetodia, erityisesti James Martinin ”puhetekojen” (speech acts) näkökulmasta.

Tutkimusmetodia ja aikaisempaa tutkimuskirjallisuutta apuna käyttäen tutkin millaisia retorisia keinoja Clinton, Blair ja Bush ovat omaelämäkerroissaan hyödyntäneet perustellessaan valtioidensa osallistumista sotilaallisiin interventioihin. Miksi juuri tiettyjä sanavalintoja on haluttu käyttää ja mitä on haluttu jättää sanomatta? Samalla tutkin eroaako valtiojohtajien käyttämä retoriikka esimerkiksi tapauskohtaisesti paljon toisistaan?