Käännösstrategioiden käyttö ranskankielisten elokuvien suomenkielisissä käännösnimissä : vertailussa elokuvia 1950-1960-luvuilta ja 2020-luvulta

Abstract

Tässä tutkielmassa tarkastelen ranskankielisten elokuvanimien suomenkielisiä käännösnimiä 1950–1960-luvuilta ja 2020-luvulta. Tutkimuskysymyksinä ovat, millaisia käännösstrategioita aineiston käännösnimissä on käytetty ja millaisia eroavaisuuksia käännösstrategioissa eri aikakausien välillä on havaittavissa. Tutkielmani tavoitteena on näin ollen luokitella ja analysoida käännösstrategioita ja niiden kautta pyrkiä selvittämään, onko elokuvanimien kääntäminen vuosikymmenten saatossa muuttunut ja jos on, miten. Tutkimukseni aineisto koostuu 25 ranskankielisestä elokuvanimestä ja niiden suomenkielisistä käännösnimistä, jotka olen kerännyt kahden suomalaisen elokuva-alan toimijan, ELKE ry:n ja Cinema Mondon, katalogeista. ELKE ry:n klassikkoelokuvien kokoelmasta kerättyjä 1950–1960-lukujen elokuvanimiä on aineistossa kolmetoista kappaletta, kun taas Cinema Mondon katalogista peräisin olevia 2020-luvun elokuvanimiä on kaksitoista kappaletta. Tutkimus on menetelmältään laadullinen sisällönanalyysi, minkä lisäksi osan tutkimustuloksista esitän tutkielmassa myös määrällisesti. Käännösnimien luokittelussa sovellan Minna Saarelman vuoden 2008 fiktiivisiin kirjallisuusnimiin pohjautuvaa käännösstrategialuokittelua, johon sisältyy neljä yksittäistä strategiaa ja neljä osastrategiaa. Suoritetun analyysin perusteella aineiston 1950–1960-lukujen käännösnimissä on käytetty huomattavan paljon Saarelman osastrategioita, mikä tarkoittaa, että samassa elokuvanimessä ilmenevät eri osat on käännetty eri tavoilla. Tämä eroaa merkittävästi aineiston 2020-luvun käännösnimistä, joiden kääntämisessä on käytetty eniten yksittäisiä strategioita eli elokuvanimen kaikki mahdolliset osat on käännetty samalla tavalla. Saarelman luokittelun kahdeksasta strategiasta määrällisesti eniten 1950–1960-lukujen käännösnimissä esiintyi ”käännöstä” ja sen osastrategiaa ”osakäännöstä” ja 2020-lukujen käännösnimissä ”korvaamista”. Kiinnostavaa tutkimustuloksissa ovat erityisesti käännösstrategioissa eri aikakausien välillä ilmenneet selkeät eroavaisuudet, joiden perusteella 1950–1960-luvuilla ja 2020-luvulla on käännetty elokuvanimiä eri tavoin. Saatujen tulosten kannalta olisi näin mielekästä tehdä aiheesta lisätutkimuksia laajemmalla aineistolla. Mahdollisissa lisätutkimuksissa voisi esimerkiksi tarkemmin selvittää, voiko nykypäivän käännöksissä todella havaita useimmiten korvaamiseksi tulkittavaa käännösstrategian käyttöä.