Irlantilaismies italialaisessa mafiaperheessä : Merkittävimpien teemojen tarkastelu elokuvassa The Irishman (2019)

Abstract

Tutkimukseni aiheena on moderni mafiaelokuva The Irishman (2019). Gangsterigenren alalajin mafiagenren elokuvien tunnetuimmat teokset on tehty pääasiassa ennen 2000-lukua, joten minua kiinnosti tutkia millainen, on moderni versio klassisesta elokuvalajista. The Irishman on Martin Scorsesen ohjaama elokuva, jonka pääosissa näyttelevät genren tunnetut tähdet Robert De Niro, Al Pacino ja Joe Pesci. Tutkimukseni pääaineistona oli itse elokuva. Sen lisäksi hyödynsin Charles Brandtin kirjaa ”I Heard You Paint Houses” (2004), johon elokuva perustuu. Käytin myös Netflixin dokumenttia The Irishman: In Conversation (2019), jossa Scorsese ja edellä mainitut näyttelijät keskustelevat elokuvasta, sen taustasta ja tekemisestä. Päätutkimuskysymykseni oli, mitkä ovat elokuvan merkittävimmät teemat ja miten ne muodostavat elokuvan rakenteen. Ensimmäinen alatutkimuskysymykseni oli, miten genren legendaarisen ohjaajan Scorsesen kokemus ja kädenjälki eli auteur vaikutti elokuvaan. Toinen alatutkimuskysymykseni oli, miten tämänkaltainen elokuva otettiin vastaan. Elokuvaa katsoessani ja analysoidessani tutkimusmenetelmäni oli lähiluku. Katsoin elokuvan useaan kertaan kiinnittäen huomiota eri piirteisiin. Teemoja analysoidessani käytin refleksiivistä temaattista analyysiä, jossa teemoja havainnoidaan, määritellään ja analysoidaan. Tutkimuksesta ilmeni, että keskeisimmät teemat elokuvassa ovat sosiaaliset suhteet, valta ja sen tuoma vastuu sekä vanheneminen. Päätelmäni teemojen tarkastelun ja analysoinnin jälkeen on se, että sosiaaliset suhteet ovat teema, joka ohjaa elokuvan tarinaa ja sen kulkeutumista hahmojen mukana läpi vuosien. Valta on teema, joka tukee tarinaa tuomalla sille painoarvoa ja kontekstia. Vanheneminen taas edustaa elokuvan hahmojen ja genren aikakauden hiipumista ja päättymistä. Elokuvassa näkyy Scorsesen kädenjälki vahvasti. Elokuva omaa paljon tuttuja piirteitä Scorsesen aiemmista töistä. Elokuvan vastaanotossa oli selkeä ero yleisön ja kriitikkojen arvioissa. Kriitikot pitivät pitkää taide-elokuvaa suuremmassa arvossa kuin yleisö.