Ihmisjoukkojen rajoittaminen vakavien tartuntatautien nojalla : Yleisölle avoimien tilaisuuksien sääntelyn näkökulmasta

Abstract

Tutkielmassa tarkastellaan ihmisjoukkojen rajoittamista vakavien tartuntatautien nojalla. Lähempi tarkastelu on rajattu ainoastaan säännöksiin, joilla puututaan välittömästi yleisölle avoimiin tilaisuuksiin. Keskiössä on kokoontumislaki sekä tartuntatautilain 58 §. Tutkielman metodi on lainopillinen ja painopisteenä on voimassa oleva oikeus. Historiallista taustaa kuitenkin käsitellään, jotta kyetään ymmärtämään nykyisiä tulkintoja sekä kyseenalaistamaan niitä.

Tutkielman ensimmäisessä osiossa selvitetään, että kuinka kokoontumislain avulla pystytään puuttumaan vakavien tartuntatautien leviämiseen sekä esitetään näkemys, että millaisiin ilmiöihin kokoontumislain sääntely kohdistuu. Kokoontumislaki sääntelee yleisölle avoimia tilaisuuksia, mutta laissa tai sen esitöissä ei ole määritelty käsitettä “tilaisuus”. Tutkielmassa johdetaan ”tilaisuuden” määritelmä.

Toisessa osiossa selvitetään tartuntatautilain 58 §:n historiallista taustaa sekä valmisteluvaiheita, jotta kyettäisiin ymmärtämään pykälän tarkoitus. Tutkielmassa myös selvitetään pykälän mahdollistamia toimenpiteitä. Lopuksi tehtyjä havaintoja peilataan covid-19 pandemian aikana toteutettuihin toimenpiteisiin sekä analysoidaan nykyistä oikeustilaa ja syitä, jotka ovat sen aiheuttaneet.

Tutkielmassa huomataan, että tartuntatautilain 58 §:n valmistelussa on tapahtunut virheitä. Hallituksen esityksestä mm. puuttuu oikeat yksityiskohtaiset perustelut 58 §:lle. Lisäksi toimintatavat osana lainvalmisteluprosessia ovat olleet kyseenalaisia. Tutkielmassa esitetäänkin, että tartuntatautilain valmistelu ei ole tapahtunut hyväksyttävien raamien puitteissa. Lain valmistelu on nojannut kyseenalaisen paljon konsultin asemassa toimineen henkilön selvitykseen.

Covid-19 pandemian aikana ajatukseksi muodostui, että tartuntatautilain 58 §:llä ei kyetä puuttumaan ”jatkuvaluonteiseen normaalitoimintaan”. Tutkielmassa esitetään, että rajaus on rakennettu oikeusteoreettisesti virheelliselle pohjalle ja, että tämän seurauksena syntyi useita arkijärjen vastaisia tilanteita. Kokoontumislain käsitteiden soveltaminen tartuntatautilain yhteydessä, olisi vaatinut enemmän tapauskohtaista harkintaa. Tutkielmassa päädytään lopputulokseen, että covid-19 pandemian aikaisiin rajoituksiin vaikutti vahvasti se, että yleisötilaisuuksien sääntely on rakennettu ”julkisten huvien toimeenpanoa” koskevien säännösten päälle. Jotkut toimijat olivat kyseenalaisesti vapautettu “kokoontumisrajoitusten” noudattamisesta.