Sukupuolittunut puhe : Kriittinen diskurssianalyysi naispolitiikkojen puheista 9/11-komission julkisissa puheenvuoroissa

Abstract

Kandidaatintutkielmassani tarkastelen, millaista sukupuolittunutta turvallisuusdiskurssia naispoliitikot tuottavat Yhdysvalloissa merkittävän turvallisuusinstituution, National Commission on Terrorist Attacks Upon the United States -komission, kontekstissa 11.9.2001 terrori-iskujen jälkeen. Tutkielmassa keskityn siihen, miten käsitykset uhasta, turvallisuudesta ja toimijuudesta rakentuvat näennäisen neutraalissa institutionaalisessa ympäristössä. Otan tarkasteluun myös sen, miten ja millä tavoin sukupuolta häivytetään tai korostetaan näissä diskursseissa. Tutkielman teoreettisena viitekehyksenä toimii feministinen kansainvälisten suhteiden teoria, feministinen turvallisuustutkimus sekä feministinen institutionalismi. Teoriat korostavat turvallisuuden ja valtiollisen toimijuuden sukupuolittunutta luonnetta. Metodologisena viitekehyksenä hyödynnän tutkielmassa Norman Fairclough’n kriittistä diskurssianalyysiä feministisellä painotuksella. Aineistona toimivat Condoleezza Ricen, Nancy Pelosin ja Madeleine Albrightin julkiset lausunnot komission kuulemisissa. Analyysissa osoitan, että naispoliitikkojen puheissa rakentuu samanaikaisesti sekä toimijuutta vahvistavia että sitä rajoittavia diskursseja. Toimijuus kytketään puheissa vahvasti valtiokeskeisyyteen, jolloin yksilöllinen toiminta esitetään osana institutionaalista valtaa. Lisäksi puheissa ilmenee selkeä jännite valtiokeskeisen turvallisuusajattelun ja näennäisen neutraalin komission välillä. Uhkakuvien rakentaminen ja vihollisen kuvaaminen heijastavat terrori-iskujen jälkeistä hypermaskuliinista turvallisuusdiskurssia, jonka avulla pyrittiin legitimoimaan sotilaallista toimintaa. Sukupuoli ei tule aineistoissa vahvasti esille. Naiset esitetään usein turvallisuuden kohteina tai heidän toimijuutensa liitetään maskuliinisesti määrittyneisiin rakenteisiin. Joissakin tapauksissa sukupuoli häivytetään kokonaan pois, mikä uusintaa maskuliinista turvallisuuspuhetta. Tutkielma osoittaa, että naispoliitikot eivät automaattisesti haasta vallitsevia sukupuolittuneita diskursseja, vaan toimivat usein niiden puitteissa ja osallistuvat omalla toiminnallaan niiden uusintamiseen.