Pehmeä lumilohikäärme : Kiinan arktisen politiikan oikeutuksen diskurssit 2012–2019

Abstract

Tutkielmani tarkastelee sitä, minkälaisilla diskursseilla Kiina, kansainvälisessä politiikassa merkittävästi kasvanut toimija, oikeutti arktista politiikkansa 2012–2019. Analysoin diskurssien oikeutuksen keinoja, uskottavuutta sekä niiden mahdollisia sisäisiä ristiriitoja. Yhdistän lisäksi diskurssit osaksi laajempaa Kiinan ulkopoliittista ajattelua ’ihmiskunnan jaetusta yhteisestä tulevaisuudesta’, jonka tavoitteena on maailmanjärjestyksen luominen perustuen kiinalaiseen ajatusmaailmaan ja viisauteen. Aineistoni koostuu Kiinan ministerien ja suurlähettiläiden puheista maansa arktisesta politiikasta 2012–2019 sekä Kiinan Arktisen neuvoston tarkkailijajäsenraporteista 2016 ja 2018. Lisäksi hyödynnän yhtä Kiinan Islannin-suurlähettilään lehdistöhaastattelua sekä Kiinan ulkoministeriön tiedottajan kommenttia Kiinan arktisesta politiikasta. Metodologiana hyödynnän diskurssianalyysia ja erityisesti oikeutuksen keinoja, joita ovat auktorisointi, rationalisointi, moraalistaminen ja mytopoeesi eli tarinallistaminen. Tutkimustulokset osoittavat, että Kiinan arktisen politiikan oikeutuksen diskurssit 2012–2019 rakentuivat kolmesta päädiskurssista: multilateraalisuusdiskurssista, kunnioitusdiskurssista ja konvergenssidiskurssista. Jokainen näistä koostui kahdesta tai kolmesta temaattisesta painopisteestä, jotka muodostivat diskurssin kokonaisuuden. Kokonaisuudessaan kaikki diskurssit korostivat Kiinan pehmeää vaikutusvaltaa arktisella alueella, mutta niihin sisältyi myös Kiinalle tärkeitä intressejä. Ne olivat siis kaksoiskäyttöisiä toimien sekä oikeutuksena että Kiinan omien tavoitteiden ajamisena. Lisäksi diskurssien perusteella Kiina kehysti arktisen politiikkansa osaksi ’ihmiskunnan jaettua yhteistä tulevaisuutta’, jolloin sen osallisuus alueella olisi suurvaltana välttämätöntä. Tulokset myös osoittavat, että arktisen alueen tärkeys Kiinan ulkopoliittisessa ajattelussa kasvoi merkittävästi 2010-luvulla.