Vankeusseuraamusta koskevan siirtopäätöksen lainvoimaisuus rajat ylittävissä ratkaisuissa : Tehokas oikeussuoja ja prosessuaalisten tilojen törmäys Suomen ja Ruotsin välisessä siirtomenettelyssä
772.33 KB
avoin
Julkaisu on tekijänoikeussäännösten alainen. Teosta voi lukea ja tulostaa henkilökohtaista käyttöä varten. Käyttö kaupallisiin tarkoituksiin on kielletty.
Lataukset28
Pysyvä osoite
Verkkojulkaisu
DOI
Tiivistelmä
Tutkielmassa tarkastellaan vankeusseuraamusta koskevan siirtopäätöksen lainvoimaisuutta ja oikeussuojan tehokkuutta rajat ylittävissä ratkaisuissa Suomen ja Ruotsin välillä. Tutkimuksen kohteena ovat pohjoismaisen yhteistoimintalain mukaiset vankeusseuraamusten siirrot, ja erityisenä tarkastelunäkökulmana on tilanne, jossa samaa siirtoprosessia koskevat päätökset ovat eri valtioissa samanaikaisesti eri prosessuaalisissa tiloissa. Tutkielman tavoitteena on selvittää, miten tällaisessa tilanteessa tulee arvioida muutoksenhaun käytännöllistä tehokkuutta, täytäntöönpanon ajoitusta ja vastaanottajavaltion viranomaisen harkintavelvollisuutta. Aihetta jäsennetään erityisesti päätöksen prosessuaalisen tilan, prosessuaalisten tilojen törmäyksen ja oikeussuojapisteen käsitteiden avulla. Nämä käsitteet muodostavat tutkielman analyyttisen ytimen ja mahdollistavat siirtomenettelyn oikeusturvaongelmien tarkastelun ajallisena ja rakenteellisena ilmiönä.
Tutkielma on lainopillinen, ja siinä hyödynnetään oikeusdogmaattiselle tutkimukselle ominaisia tulkinta- ja systematisointimenetelmiä. Normatiivinen viitekehys rakentuu erityisesti Euroopan ihmisoikeussopimuksen 13 artiklan, Euroopan unionin perusoikeuskirjan 47 artiklan ja perustuslain 21 §:n varaan. Lisäksi tutkielmassa analysoidaan valittua Euroopan ihmisoikeustuomioistuimen ratkaisukäytäntöä ja muodostetaan sen pohjalta siirtopäätöksiä varten EIS 13 artiklan arviointikehikko.
Tutkielman keskeinen johtopäätös on, että nykyjärjestelmä turvaa oikeussuojakeinojen muodollisen saatavuuden paremmin kuin niiden ajallisen ja käytännöllisen tehokkuuden. Oikeussuojan toteutuminen edellyttää, että täytäntöönpano sidotaan oikeussuojapisteen tunnistamiseen eikä pelkästään päätöksen muodolliseen täytäntöönpanokelpoisuuteen. Tutkielmassa suositellaan viranomaiskäytännön täsmentämistä sekä lainsäädäntö- ja ohjeselvennyksiä, joilla vahvistetaan tiedonvaihtoa, lykkäysharkintaa, dokumentointia ja väliaikaisen suojan tosiasiallista saavutettavuutta.