Tahdonautonomia kansainvälisissä avioliitoissa

Abstract

Tutkielma käsittelee puolisoiden tahdonautonomiaa kansainvälisissä avioliitoissa erityisesti lainvalinnan ja oikeuspaikan osalta. Kansainvälisissä avioliitoissa puolisot saattavat joutua yllättäviin ja ennakoimattomiin tilanteisiin sen suhteen, minkä valtion lakia on sovellettava heidän välisiin oikeussuhteisiinsa ja missä oikeussuhteita koskevat kysymykset on ratkaistava. Koska eri valtioiden perhe- ja aviovarallisuusoikeudellinen aineellinen lainsäädäntö poikkeaa toisistaan merkittävästi, on puolisoiden oikeuksien ja velvollisuuksien kannalta ratkaisevaa, minkä valtion lainsäädäntö tulee sovellettavaksi.

Jotta puolisot voisivat välttyä ennakoimattomilta tilanteilta, on tutkielman päätavoitteena selvittää, kuinka kansainvälisessä avioliitossa puolisot voivat ennakolta varautua mahdolliseen välirikkoon tahdonautonomiaa hyödyntämällä. Tarkastelun keskiössä ovat puolisoiden mahdollisuudet ennakolta tehdä lakiviittaus eli valita sovellettava laki avioeroon, aviovarallisuussuhteisiin ja elatukseen liittyvissä kysymyksissä. Sovellettava lainsäädäntö ja lakiviittauksen tehokkuus riippuvat viime kädessä siitä, missä valtiossa asiat käsitellään, minkä vuoksi tutkielmassa on olennaista tarkastella myös puolisoiden mahdollisuutta oikeuspaikkasopimuksen tekemiseen.

Tahdonautonomian mahdollisuuksia tarkastellaan lainopillisen metodin avulla analysoimalla Suomessa voimassa olevaa kansainvälistä yksityisoikeutta ja sen suhtautumista tahdonautonomiaan. Tahdonautonomiaa koskevaa sääntelyä löytyy puhtaasti kansallisen sääntelyn lisäksi Euroopan unionin oikeudesta sekä pohjoismaisista sopimuksista, mikä tekee sääntelystä hajanaista ja monikerroksista. Sääntelyn hajanaisuuden ohella suuren haasteen tahdonautonomian käyttämiselle aiheuttaa se, että tahdonautonomian laajuus ja rajoitukset vaihtelevat säännöskohtaisesti.

Tutkielma osoittaa, että tahdonautonomia tarjoaa puolisoille tehokkaan keinon vähentää oikeudellista epävarmuutta tuoden samalla mahdollisuuden välirikkoon varautumiselle. Tahdonautonomian tehokas hyödyntäminen edellyttää kuitenkin puolisoilta riittävää tietoa sekä kansallisesta että kansainvälisestä sääntelystä ja sääntelyn tahdonautonomialle asettamista rajoituksista ja vaatimuksista.