Deskriptiivinen evolutiivinen etiikka : Ihmislajin moraalin ja sosiaalisen toiminnan evoluutiopsykologiset selitysmallit
510.78 KB
avoin
Julkaisu on tekijänoikeussäännösten alainen. Teosta voi lukea ja tulostaa henkilökohtaista käyttöä varten. Käyttö kaupallisiin tarkoituksiin on kielletty.
Lataukset317
Pysyvä osoite
Verkkojulkaisu
DOI
Tiivistelmä
Tämä pro gradu -tutkielma käsittelee argumentteja, jotka koskevat ihmislajin moraalin
ja sosiaalisen toiminnan evoluutiopsykologista selittämistä. Tutkielmani lukeutuu
deskriptiivisen eli kuvailevan evolutiivisen etiikan alaan erottuen täten normatiivisesta
eli ohjeistavasta lähestymistavasta, johon liittyy lukuisia ongelmia. Keskeisenä
tutkimuskysymyksenä tutkielmassani on se, miten moraalia ja siihen liittyviä
sosiaalisen vuorovaikutuksen ilmiöitä on mahdollista selittää ihmislajin
evoluutiohistorian näkökulmasta.
Evoluutiopsykologia on luonnontieteiden ja ihmistieteiden välimaastoon sijoittuva
tieteenala, joka yhdistelee evoluutiobiologian ja psykologian alojen tutkimustietoa.
Evoluutiopsykologian mukaan ihmismieli on biologisen evoluution tuote ja alan
tutkimus keskittyy selittämään, miten ihmisen psykologiset ominaisuudet ovat
kehittyneet biologisessa evoluutiossa. Moraalikyky on yksi ihmisen psykologisista
ominaisuuksista ja täten se on mahdollista selittää evoluutiopsykologian keinoin.
Keskeisimpänä syynä moraalikyvyn kehittymiselle pidetään yhteistyön
mahdollistamista.
Deskriptiivisen evolutiivisen etiikan alalla lähtökohtana on, että biologisella
evoluutiolla on ollut vaikutusta moraalin kehittymiseen vähintään peruspsykologisten
ominaisuuksien osalta. Alalla on kuitenkin kaksi kilpailevaa teoriaa koskien sitä,
missä määrin biologinen evoluutio on vaikuttanut ihmislajin moraaliin. (1) Ihmisen
autonomiaa korostavan näkemyksen mukaan moraaliarvostelmat ovat pääasiassa
ihmisen järkeilyn seurausta, vaikka ihmislajin evolutiivinen historia vaikuttaakin
taustalla. (2) Vastakkaisen teorian mukaan moraaliarvostelmat perustuvat puolestaan
suoraan biologisperäisiin moraalisiin tunteisiin.
Biologinen evoluutio on vaikuttanut sekä biologisten käyttäytymisvasteiden että
ihmiskulttuurin ja inhimillisen älykkyyden kehittymiseen. Johtopäätökseni on, että
ihmisen käyttäytyminen, moraaliarvostelmat mukaan lukien, on seurausta biologis-kulttuurillisesta rinnakkaisevoluutiosta ja inhimillisestä järkeilystä.