Deskriptiivinen evolutiivinen etiikka : Ihmislajin moraalin ja sosiaalisen toiminnan evoluutiopsykologiset selitysmallit

dc.contributor.authorKupila, Lasse
dc.contributor.departmentfi=Filosofian, poliittisen historian ja valtio-opin laitos|en=Department of Philosophy, Contemporary History and Political Science|
dc.contributor.facultyfi=Yhteiskuntatieteellinen tiedekunta|en=Faculty of Social Sciences|
dc.contributor.studysubjectfi=Filosofia|en=Philosophy|
dc.date.accessioned2024-08-14T21:05:47Z
dc.date.available2024-08-14T21:05:47Z
dc.date.issued2024-08-06
dc.description.abstractTämä pro gradu -tutkielma käsittelee argumentteja, jotka koskevat ihmislajin moraalin ja sosiaalisen toiminnan evoluutiopsykologista selittämistä. Tutkielmani lukeutuu deskriptiivisen eli kuvailevan evolutiivisen etiikan alaan erottuen täten normatiivisesta eli ohjeistavasta lähestymistavasta, johon liittyy lukuisia ongelmia. Keskeisenä tutkimuskysymyksenä tutkielmassani on se, miten moraalia ja siihen liittyviä sosiaalisen vuorovaikutuksen ilmiöitä on mahdollista selittää ihmislajin evoluutiohistorian näkökulmasta. Evoluutiopsykologia on luonnontieteiden ja ihmistieteiden välimaastoon sijoittuva tieteenala, joka yhdistelee evoluutiobiologian ja psykologian alojen tutkimustietoa. Evoluutiopsykologian mukaan ihmismieli on biologisen evoluution tuote ja alan tutkimus keskittyy selittämään, miten ihmisen psykologiset ominaisuudet ovat kehittyneet biologisessa evoluutiossa. Moraalikyky on yksi ihmisen psykologisista ominaisuuksista ja täten se on mahdollista selittää evoluutiopsykologian keinoin. Keskeisimpänä syynä moraalikyvyn kehittymiselle pidetään yhteistyön mahdollistamista. Deskriptiivisen evolutiivisen etiikan alalla lähtökohtana on, että biologisella evoluutiolla on ollut vaikutusta moraalin kehittymiseen vähintään peruspsykologisten ominaisuuksien osalta. Alalla on kuitenkin kaksi kilpailevaa teoriaa koskien sitä, missä määrin biologinen evoluutio on vaikuttanut ihmislajin moraaliin. (1) Ihmisen autonomiaa korostavan näkemyksen mukaan moraaliarvostelmat ovat pääasiassa ihmisen järkeilyn seurausta, vaikka ihmislajin evolutiivinen historia vaikuttaakin taustalla. (2) Vastakkaisen teorian mukaan moraaliarvostelmat perustuvat puolestaan suoraan biologisperäisiin moraalisiin tunteisiin. Biologinen evoluutio on vaikuttanut sekä biologisten käyttäytymisvasteiden että ihmiskulttuurin ja inhimillisen älykkyyden kehittymiseen. Johtopäätökseni on, että ihmisen käyttäytyminen, moraaliarvostelmat mukaan lukien, on seurausta biologis-kulttuurillisesta rinnakkaisevoluutiosta ja inhimillisestä järkeilystä.
dc.format.extent48
dc.identifier.olddbid195824
dc.identifier.oldhandle10024/178875
dc.identifier.urihttps://www.utupub.fi/handle/11111/18875
dc.identifier.urnURN:NBN:fi-fe2024081465019
dc.language.isofin
dc.rightsfi=Julkaisu on tekijänoikeussäännösten alainen. Teosta voi lukea ja tulostaa henkilökohtaista käyttöä varten. Käyttö kaupallisiin tarkoituksiin on kielletty.|en=This publication is copyrighted. You may download, display and print it for Your own personal use. Commercial use is prohibited.|
dc.rights.accessrightsavoin
dc.source.identifierhttps://www.utupub.fi/handle/10024/178875
dc.subjectDeskriptiivinen evolutiivinen etiikka, evoluutio, evoluutiopsykologia, moraali, vastavuoroinen altruismi, moraalirelativismi, tahdonvapaus, Edvard Westermarck
dc.titleDeskriptiivinen evolutiivinen etiikka : Ihmislajin moraalin ja sosiaalisen toiminnan evoluutiopsykologiset selitysmallit
dc.type.ontasotfi=Pro gradu -tutkielma|en=Master's thesis|

Tiedostot

Näytetään 1 - 1 / 1
Ladataan...
Name:
Kupila_Lasse_opinnayte.pdf
Size:
510.78 KB
Format:
Adobe Portable Document Format