Varhaiskasvatuksen opettajien kokemuksia aggressiivisesti käyttäytyvistä lapsista varhaiskasvatuksessa

Abstract

Lasten aggressiivinen käyttäytyminen on kasvussa ja se vaikuttaa merkittävästi sekä kasvattajien että lasten hyvinvointiin ja jaksamiseen. Tässä tutkimuksessa tutkittiin varhaiskasvatuksen opettajien kokemuksia aggressiivisesti käyttäytyvistä lapsista sekä heidän pedagogista toimintaansa aggressiivisia lapsia kohdatessa varhaiskasvatuksen arjen käytännöissä. Lisäksi pyrittiin saamaan tietoa, millaista tukea varhaiskasvatuksen opettajat kokivat tarvitsevansa. Tutkimus toteutettiin laadullisena tutkimuksena, jonka aineisto koottiin puolistrukturoiduilla teemahaastatteluilla.

Tutkimuksen tulokset osoittavat varhaiskasvatuksen opettajien käyttävän moninaisia pedagogisia keinoja aggressiivisesti käyttäytyvien lasten tukemiseen. Erityisen tärkeänä he näkivät tilanteiden ennakoinnin ja ärsykkeiden minimoinnin sekä tunne- ja itsesäätelytaitojen tukemisen. Huolimatta negatiivisista tunteista, joita aggressiivisia lapsia kohdatessa nousi varhaiskasvatuksen opettajat pyrkivät kohtaaman jokaisen lapsen sensitiivisesti ja yksilöllisesti samalla pyrkien huolehtimaan koko lapsiryhmän hyvinvoinnista sekä toimimaan malleina lapsille.

Varhaiskasvatuksen opettajat kokivat tarvitsevansa tukea aggressiivisten lasten kohtaamiseen. Tärkeimpänä tukikanavana he kokivat oman tiiviin ja toimivan työyhteisönsä antaman tuen, jonka kautta varhaiskasvatuksen opettajille tarjoutui mahdollisuuksia jakaa kokemuksiaan sekä etsiä yhdessä ratkaisuja. Varhaiskasvatuksen opettajat kokivat hyötyvänsä lisäkoulutuksesta ja he arvostivat moniammatillista yhteistyötä. Erityisen tärkeänä varhaiskasvatuksen opettajat kokivat tarvittavien resurssien saamisen ja ryhmien kokojen sopivuuden niin, että niitä suunnitellessa huomioitaisiin ensin lasten tuen tarpeet. Ajanpuute ja kiire vaikutti varhaiskasvatuksen opettajien kokemusten mukaan negatiivisesti siihen, kuinka yksilöllisesti lapset voitiin kohdata ja kuinka paljon tukea voitiin antaa.