Äidin ja 2,5-vuotiaan emotionaalisen saatavilla olon yhteys lapsen sosiaaliseen kompetenssiin 5-vuotiaana
551.96 KB
suljettu
Julkaisu on tekijänoikeussäännösten alainen. Teosta voi lukea ja tulostaa henkilökohtaista käyttöä varten. Käyttö kaupallisiin tarkoituksiin on kielletty.
Pysyvä osoite
Verkkojulkaisu
DOI
Tiivistelmä
Lapsen sosiaalinen kompetenssi kehittyy vuorovaikutuksessa perheen ja vertaisten kanssa.
Varhainen vuorovaikutus luo pohjan myöhemmille kyvyille toimia sosiaalisissa ympäristöissä,
havaita ja tulkita sosiaalisia tilanteita ja muodostaa merkityksellisiä sosiaalisia suhteita. Tässä
tutkimuksessa pyrittiin selvittämään, onko äidin ja 2,5-vuotiaan lapsen emotionaalisella yhteyttä
lapsen sosiaaliseen kompetenssiin lapsen ollessa 5-vuotias.
Tutkimus toteutettiin osana FinnBrain-syntymäkohorttitutkimusta. Tutkimukseen osallistui 253
perhettä, joiden taustatietoja kartoitettiin kattavasti kohorttitutkimuksessa kerättyjen tietojen
avulla. Lapsen sosiaalista kompetenssia 5-vuoden iässä mitattiin vanhemman täyttämän
Monitahoarviointi sosiaalisesta kompetenssista (MASK) -arviointilomakkeen avulla, jossa
arvioitiin prososiaalista, eli suotuisaa ja antisosiaalista, eli ei-toivottua käyttäytymistä.
Emotionaalisen saatavilla olon (EA) asteikolla arvioitiin vuorovaikutusta kokonaisvaltaisesti
lapsen ja äidin osallisuus huomioiden kuudella osa-alueella.
Sosiaalisen kompetenssin pro- ja antisosiaalisuuden ja näiden alaosioiden yhteyksiä tarkasteltiin
erikseen jokaiseen emotionaalisen saatavilla olon osa-alueeseen ja äidin
kokonaissummapistemäärään nähden. Jatkuvien muuttujien välillä havaittiin, että äidin korkea
sensitiivisyys ja kokonaisvaltainen emotionaalinen saatavilla olo oli yhteydessä 5-vuotiaan
lapsen vähäisempään impulsiivisuuteen. Sensitiivisyydellä tai kokonaispistemäärällä ei ollut
tilastollisesti merkitsevää päävaikutusta impulsiivisuuteen, kun yleinen lineaarinen malli
vakioitiin äidin psyykkisellä oireilulla ja lapsen iällä.
Emotionaalinen saatavilla olo jaettiin myöhemmin lisätarkasteluissa vielä riski- ja
verrokkiryhmiin eri osa-alueilla. Näiden välisiä eroja tarkasteltiin kussakin sosiaalisen
kompetenssin osa-alueessa. Heikosti jäsentävien äitien lasten todettiin olevan vähemmän
prososiaalisia 5-vuotiaana kuin hyvin jäsentävien äitien lasten. Heikosti jäsentävillä äideillä oli
hankaluuksia 2,5-vuotiaan lapsen ohjaamisessa lapsen tarpeisiin ja tilanteeseen sopivalla tavalla.
Jäsentävyydellä oli pieni efekti, mutta ei tilastollisesti merkitsevää päävaikutusta, kun yleinen
lineaarinen malli vakioitiin äidin ahdistuneisuudella.
Tutkimuksessa havaitut yhteydet olivat suurimmaksi osaksi hyvin heikkoja, eivätkä pääosin
tukeneet oletusta siitä, että äidin ja 2,5-vuotiaan emotionaalinen saatavilla olo olisi yhteydessä
lapsen sosiaaliseen kompetenssiin 5-vuotiaana. Jäsentävyyden ja prososiaalisuuden välillä
havaittu suuntaa antavaa tulos on kiinnostava huomioiden vanhemman ohjaamisen merkityksen
esimerkiksi taaperoikäisen itsesäätelyn kehityksessä. Heikkojen yhteyksien merkitystä on
kuitenkin pohdittu lapsen sosiaalisen kehityksen kannalta muiden merkittävien tekijöiden sekä
toteutetun tutkimuksen aineistoon liittyvien mahdollisten vinoumien näkökulmista.