Äidin ja 2,5-vuotiaan emotionaalisen saatavilla olon yhteys lapsen sosiaaliseen kompetenssiin 5-vuotiaana

Abstract

Lapsen sosiaalinen kompetenssi kehittyy vuorovaikutuksessa perheen ja vertaisten kanssa. Varhainen vuorovaikutus luo pohjan myöhemmille kyvyille toimia sosiaalisissa ympäristöissä, havaita ja tulkita sosiaalisia tilanteita ja muodostaa merkityksellisiä sosiaalisia suhteita. Tässä tutkimuksessa pyrittiin selvittämään, onko äidin ja 2,5-vuotiaan lapsen emotionaalisella yhteyttä lapsen sosiaaliseen kompetenssiin lapsen ollessa 5-vuotias.

Tutkimus toteutettiin osana FinnBrain-syntymäkohorttitutkimusta. Tutkimukseen osallistui 253 perhettä, joiden taustatietoja kartoitettiin kattavasti kohorttitutkimuksessa kerättyjen tietojen avulla. Lapsen sosiaalista kompetenssia 5-vuoden iässä mitattiin vanhemman täyttämän Monitahoarviointi sosiaalisesta kompetenssista (MASK) -arviointilomakkeen avulla, jossa arvioitiin prososiaalista, eli suotuisaa ja antisosiaalista, eli ei-toivottua käyttäytymistä. Emotionaalisen saatavilla olon (EA) asteikolla arvioitiin vuorovaikutusta kokonaisvaltaisesti lapsen ja äidin osallisuus huomioiden kuudella osa-alueella.

Sosiaalisen kompetenssin pro- ja antisosiaalisuuden ja näiden alaosioiden yhteyksiä tarkasteltiin erikseen jokaiseen emotionaalisen saatavilla olon osa-alueeseen ja äidin kokonaissummapistemäärään nähden. Jatkuvien muuttujien välillä havaittiin, että äidin korkea sensitiivisyys ja kokonaisvaltainen emotionaalinen saatavilla olo oli yhteydessä 5-vuotiaan lapsen vähäisempään impulsiivisuuteen. Sensitiivisyydellä tai kokonaispistemäärällä ei ollut tilastollisesti merkitsevää päävaikutusta impulsiivisuuteen, kun yleinen lineaarinen malli vakioitiin äidin psyykkisellä oireilulla ja lapsen iällä.

Emotionaalinen saatavilla olo jaettiin myöhemmin lisätarkasteluissa vielä riski- ja verrokkiryhmiin eri osa-alueilla. Näiden välisiä eroja tarkasteltiin kussakin sosiaalisen kompetenssin osa-alueessa. Heikosti jäsentävien äitien lasten todettiin olevan vähemmän prososiaalisia 5-vuotiaana kuin hyvin jäsentävien äitien lasten. Heikosti jäsentävillä äideillä oli hankaluuksia 2,5-vuotiaan lapsen ohjaamisessa lapsen tarpeisiin ja tilanteeseen sopivalla tavalla. Jäsentävyydellä oli pieni efekti, mutta ei tilastollisesti merkitsevää päävaikutusta, kun yleinen lineaarinen malli vakioitiin äidin ahdistuneisuudella.

Tutkimuksessa havaitut yhteydet olivat suurimmaksi osaksi hyvin heikkoja, eivätkä pääosin tukeneet oletusta siitä, että äidin ja 2,5-vuotiaan emotionaalinen saatavilla olo olisi yhteydessä lapsen sosiaaliseen kompetenssiin 5-vuotiaana. Jäsentävyyden ja prososiaalisuuden välillä havaittu suuntaa antavaa tulos on kiinnostava huomioiden vanhemman ohjaamisen merkityksen esimerkiksi taaperoikäisen itsesäätelyn kehityksessä. Heikkojen yhteyksien merkitystä on kuitenkin pohdittu lapsen sosiaalisen kehityksen kannalta muiden merkittävien tekijöiden sekä toteutetun tutkimuksen aineistoon liittyvien mahdollisten vinoumien näkökulmista.