Kuka on syrjäytynyt? - Syrjäytymisen paikantuminen 2020-luvun Suomessa

Abstract

Tämän tutkimuksen tarkoituksena on luoda oma operationalisoitu mittari syrjäytymisen osoittamiseksi. Luodun mittarin avulla vastataan kysymykseen siitä, kuka on syrjäytynyt 2020-luvun Suomessa. Syrjäytymisen paikantumista tarkastellaan iän, sukupuolen, koulutusasteen, kotitaloustyypin, asunnon hallintamuodon sekä maantieteellisen sijainnin suhteen.

Tutkimuksessa syrjäytyminen on määritelty moniulotteiseksi huono-osaisuuden kasaantumiseksi, joka tapahtuu yksilön ja yhteiskunnan vuorovaikutteisessa prosessissa. Syrjäytymistä osoittava mittari rakentuu kuudesta syrjäytymisen ulottuvuudesta, jotka pyrkivät tarkastelemaan ilmiötä sekä objektiivisesta näkökulmasta että huomioimalla yksilön subjektiivista kokemusta tilanteestaan. Jotta yksilö tulee määritellyksi syrjäytyneeksi, tulee tämän määrittyä syrjäytyneeksi vähintään kahdella seuraavista ulottuvuuksista: yhteiskunnallinen osallistuminen, toimeentulo, sosiaaliset suhteet, koettu terveydentila, asumistaso sekä tyytyväisyys omaan elämään ja vaikuttamismahdollisuuksiin. Tutkimusaineistona on käytetty vuoden 2020 Turun yliopiston sosiaalipolitiikan oppiaineen keräämää väestöryhmien välisiä hyvinvointieroja ja hyvinvointiongelmien paikantumista kuvaavaa ns. KONSE-aineistoa. Syrjäytymisen ja sen ulottuvuuksien paikantumista selittävien muuttujien luokissa tarkasteltiin binääristen ristiintaulukointien sekä logistisen regressioanalyysin avulla.

Luodun mittarin perusteella 8 % aineistosta määrittyy syrjäytyneeksi. Syrjäytyminen paikantuu erityisesti 31-45 ja 46-65 -vuotiainen ikäryhmiin, sinkkutalouksiin sekä vuokralla asuviin. Lisäksi havaittiin, että syrjäytyminen paikantuu niihin, joilla ei ole loppuun suoritettua tutkintoa tai, joiden korkein koulutusaste on ammattikoulutus tai keskiaste. Asuinpaikan maantieteellisen sijainnin tai sukupuolen perusteella syrjäytymisen paikantumisessa ei havaittu tilastollisesti merkitseviä eroja.

Tuloksista havaittiin, että tyytymättömyys omaan elämään ja vaikuttamismahdollisuuksiin, toimeentulovaikeudet sekä yhteiskunnallisen osallistumisen passiivisuus olivat eniten syrjäytyneiden ryhmässä esiintyviä syrjäytymisen ulottuvuuksia. Huomionarvoista on erityisesti, se, että tyytymättömyyttä omaan elämään ja vaikuttamismahdollisuuksiin koki lähes 80 % syrjäytyneistä. Kyseinen ulottuvuus näyttäytyi myös kaikkien eniten syrjäytyneiden ja ei-syrjäytyneiden ryhmiä erottavana ulottuvuutena. Tulos korostaa subjektiivisen tyytymättömyyden kokemuksen liittymistä syrjäytymiseen.