Nuorten väkivaltarikollisuuden syyt Suomessa : Ammattilaisten näkemyksiä nuorten väkivaltarikollisuudesta klassisten kriminologisten teorioiden valossa

Abstract

Nuorten väkivaltarikollisuus on viime vuosina noussut näkyväksi yhteiskunnalliseksi ilmiöksi Suomessa, mikä on lisännyt julkista keskustelua nuorten väkivaltaisesta käyttäytymisestä ja syistä sen taustalla. Tutkimuskirjallisuudessa nuorten väkivaltarikollisuuden tutkimus on painottunut pitkälti yksittäisten riskitekijöiden tarkasteluun, jolloin vähemmälle huomiolle on jäänyt se, miten nuorten väkivaltarikollisuuden moninaiset syyt kytkeytyvät laajemmin kriminologisiin selitysmalleihin ja millaiset mekanismit voivat selittää nuorten rikollista käyttäytymistä.

Tässä pro gradu -tutkielmassa tarkastellaan nuorten väkivaltarikollisuuden syitä sekä niiden yhteyttä klassisiin kriminologisiin teorioihin. Tutkielma on laadullinen tutkimus, jossa analyysimenetelmänä on käytetty teoriaohjaavaa sisällönanalyysiä ja teemoittelua. Tutkimuksen aineisto koostuu seitsemästä asiantuntijahaastattelusta, joista neljä toteutettiin väkivaltarikoksia tehneiden nuorten parissa työskenteleville kolmannen sektorin toimijoille ja kolme poliisiviranomaisille. Asiantuntijahaastattelut toteutettiin teemahaastatteluina. Tutkimuksen teoreettinen viitekehys rakentuu rikollisuutta selittävistä klassista kriminologisista teorioista – itsekontrolliteoria, sosiaalisen oppimisen teoria, sosiaalisen kontrollin teoria, leimaamisteoria ja paineteoria – sekä näiden teorioiden uudemmista sovellutuksista ja nuorisorikollisuuden syitä koskevasta tutkimuskirjallisuudesta.

Tulokset osoittavat, että nuorten väkivaltarikollisuuden taustalla vaikuttavat useat yksilölliset, sosiaaliset ja yhteiskunnalliset tekijät vuorovaikutuksessa keskenään. Keskeisiksi nuorten väkivaltarikollisuutta selittäviksi tekijöiksi nousivat päihteiden käyttö, impulssiherkkyys, rikollisuuden ihailu, oppimisen ja perustaitojen haasteet, sosiaalisen statuksen tavoittelu, kosto, kotiympäristön ongelmat, rikosmyönteiset vertaissuhteet, yhteiskunnan ulkopuolelle jääminen, nuorten sosiaalinen leimaaminen ja digitaaliset ympäristöt rikollisuuden toimintatapojen ja rikosmyönteisten asenteiden oppimisen välineenä. Lisäksi tulokset osoittavat, että klassisilla kriminologisilla teorioilla on edelleen vahva selitysarvo nuorten nykyaikaisessa väkivaltarikollisuudessa, vaikka väkivaltarikollisuuden syyt ja nuorten toimintaympäristöt ovatkin osin muuttuneet.