Turun kaupungin leikkipaikkojen alueelliset erot ja sosiaalinen oikeudenmukaisuus

Abstract

Kaupungissa asuu yhä enemmän ihmisiä ja samalla tarve huomioida eri väestöryhmät kaupunkisuunnittelussa voimistuu. Lapsille suunnatut arjen ympäristöt ovat merkityksellisiä heidän hyvinvointinsa kannalta. Leikkipaikat tukevat lasten fyysistä aktiivisuutta ja opettavat tärkeitä sosiaalisia ja kognitiivisia taitoja. Erityisen tärkeitä ilmaiset leikkipaikat ovat sosiaalisesti heikommassa asemassa oleville lapsille, joilla ei välttämättä ole mahdollisuutta osallistua maksullisiin vapaa-ajan harrastuksiin. Pääsy laadukkaisiin ja turvallisiin leikkipaikkoihin pitäisi olla kaikilla, myös esimerkiksi vammaisilla lapsilla.

Turussa on tehty laajaa selvitystä kaupungin leikkipaikoista, esimerkiksi leikkipaikkaverkoston kattavuudesta ja saavutettavuudesta. Selvitys ei kuitenkaan sisällä arviota leikkipaikkojen laadusta. Leikkipaikan laatua voidaan arvioida esimerkiksi tutkimuksissa kehitetyillä arviointityökaluilla. Tässä tutkimuksessa käytetään mukautettua Play Space Audit Tool (PSAT) -työkalua, ja arvioidaan Turun kaupungin leikkipaikkojen laatua esimerkiksi välineistön, turvallisuuden ja viihtyisyyden näkökulmasta. Tutkimuksessa selvitetään, onko leikkipaikkojen laadussa eroja eri Turun postinumeroalueiden välillä, ja onko postinumeroalueen sosioekonomisella tasolla yhteyttä alueen leikkipaikkojen laatuun tai lukumäärään. Lisäksi tutkimuksessa tarkastellaan leikkipaikkojen jakaumaa Turun postinumeroalueilla suhteessa alueen pinta-alaan ja lasten lukumäärään.

Tulosten mukaan Turun kaupungin leikkipaikat ovat laadultaan melko yhtenäisiä, eikä postinumeroalueiden välillä ole laatueroja. Laatu kuitenkin vaihtelee yksittäisten leikkipaikkojen välillä. Postinumeroalueen sosioekonomisella tasolla ei todettu olevan yhteyttä leikkipaikkojen laatuun. Leikkipaikkojen lukumäärä vaihtelee postinumeroalueittain, ja osalla alueista on enemmän leikkipaikkoja suhteessa lapsiin kuin toisilla. Turun itäisillä ja läntisillä reunoilla leikkipaikkoja on vähiten suhteessa lasten lukumäärään. Postinumeroalueen sosioekonomisella tasolla löydettiin yhteys leikkipaikkojen lukumäärään, eli matalamman sosioekonomisen tason alueilla leikkipaikkoja oli vähemmän kuin korkean sosioekonomisen tason alueilla.

Tutkimus osoittaa, että yhtä laadukkaita leikkipaikkoja on Turussa tarjolla lapsille asuinalueesta riippumatta. Kuitenkin sosiaalisen oikeudenmukaisuuden näkökulmasta parannettavaa on leikkipaikkojen tasapuolisessa jakaumassa. Kaupunkien olisi hyvä huomioida leikkipaikkaverkoston suunnittelussa asuinalueen sosioekonominen taso, jotta leikkipaikkojen hyödyt jakautuisivat tasapuolisesti kaikille lapsille.

As more people move into cities, the need to account different population groups increase. Environments designed for children are important to their well-being. Playgrounds support children’s physical activity as well as social and cognitive development. Free playgrounds are particularly significant for socially disadvantaged children, who may not have access to paid leisure activities. All children should have access to safe and high-quality playgrounds.

In Turku, the city has conducted an extensive survey of the city’s playgrounds, including the coverage and accessibility of the playground network. However, the quality of the playground network has not yet been evaluated. This study applies an adapted version of the Play Space Audit Tool (PSAT) to evaluate the quality of playgrounds in Turku, assessing for example equipment, safety and comfort. The study examines quality differences of playgrounds between postal code areas in Turku, the relationship between socioeconomic status and playground quality or quantity, and the distribution of playgrounds in postal code areas in relation to the area and the number of children in the area.

The results indicate that the quality of playgrounds is consistent across postal code areas. Yet, the quality varies between individual playgrounds. The socioeconomic status of postal code area is not associated with playground quality. The number of playgrounds varies, as some areas have more playgrounds relative to number of children. Socioeconomic status of area is linked with playground quantity, as lower-status areas have fewer playgrounds.

Overall, the study implies that equally high-quality playgrounds are available in Turku regardless of the residential area. However, the distribution of playgrounds should be improved. Cities should note the socioeconomic status of the residential area while planning the playground network to ensure that all children benefit equally.