Kestävyysraportointitarkastajien rooli monimuotoisuuspesun ehkäisyssä : CSRD:n mukaisten kestävyysraporttien varmentaminen vastuullisuuden takeena
avoin
Julkaisu on tekijänoikeussäännösten alainen. Teosta voi lukea ja tulostaa henkilökohtaista käyttöä varten. Käyttö kaupallisiin tarkoituksiin on kielletty.
Lataukset3
Pysyvä osoite
Verkkojulkaisu
DOI
Tiivistelmä
Tutkielmassa tarkastellaan, miten CSRD:n mukaisen kestävyysraportoinnin varmentamisella voidaan ehkäistä monimuotoisuuspesua. Lisäksi tutkielmassa analysoidaan, miten kestävyysraportointitarkastajat ja vastuullisuusraportoinnin asiantuntijat ymmärtävät monimuotoisuuden ja monimuotoisuuspesun ilmiöinä sekä millä tavoin vastuullisuuspesua voidaan havaita kestävyysraporttien varmentamisessa.
Tutkimus toteutettiin laadullisena tutkimuksena, ja aineisto kerättiin teemahaastatteluilla kestävyysraportointitarkastajilta ja vastuullisuusraportoinnin asiantuntijoilta. Aineisto analysoitiin Template-analyysin avulla.
Tutkimustulokset osoittavat, että vaikka haastateltavien henkilökohtainen ymmärrys monimuotoisuudesta oli pääosin hyvällä tasolla, ei monimuotoisuuteen liittyviä kysymyksiä välttämättä pidetty varmennuksessa olennaisina. Monimuotoisuuspesun ilmiö tunnistettiin pääasiassa viherpesun kautta, mutta haastateltavat eivät kokeneet havainneensa siihen liittyviä piirteitä käytännön varmennustyössä ensimmäisen raportointivuoden aikana. Tulosten perusteella CSRD:n mukaisessa kestävyysraportoinnin varmennuksessa on rajalliset mahdollisuudet tunnistaa monimuotoisuuspesua, sillä varmennus kohdistuu ensisijaisesti kestävyysraportilla esitettyihin tietoihin eikä yrityksen muuhun viestintään.
Tutkielma osoittaa, että yrityksillä on mahdollisuus jättää monimuotoisuuteen liittyviä tietoja raportoinnin ulkopuolelle olennaisuusarviointiin vedoten, jolloin kyseiset tiedot eivät myöskään nouse varmennuksen kohteeksi. Lisäksi tutkimuksessa nousi esiin haaste varmentaa, vastaavatko yritysten kirjallisesti esitetyt toimintaperiaatteet ja vastuullisuutta koskevat väittämät toimintaa käytännössä. Erityisesti rajoitetun varmennuksen tasolla tarkastaja joutuu osittain luottamaan siihen, että raportoidut käytännöt toteutuvat myös käytännössä.
Tulosten perusteella kestävyysraportointitarkastajilla on teoriassa keinoja puuttua monimuotoisuuspesuun, kuten johdon haastaminen ja varmennuskertomuksen mukauttaminen. Käytännössä puuttumismahdollisuuksia kuitenkin rajoittavat ilmiön abstrakti luonne, monimuotoisuuteen liittyvien tietojen epäolennaisuus verrattuna muihin raportoitaviin osa-alueisiin sekä varmentajien vaihteleva ymmärrys monimuotoisuuspesusta. Tutkielma tuo esiin, että kriittinen suhtautuminen olennaisuusarviointeihin ja valikoivaan raportointiin on keskeistä monimuotoisuuspesun tunnistamisessa. Lisäksi kohtuulliseen varmennustasoon siirtyminen voisi tulevaisuudessa vahvistaa varmentajien mahdollisuuksia havaita ja ehkäistä monimuotoisuuspesua nykyistä tehokkaammin.
Tutkielmassa tunnistettiin lisäksi, että CSRD-sääntelyn ympärillä tapahtuvat muutokset saattavat tulevaisuudessa vaikuttaa monimuotoisuuspesun havaitsemismahdollisuuksiin. Mikäli raportointivaatimuksia yksinkertaistetaan ja raportointi muuttuu valikoivammaksi esimerkiksi ESRS-standardien kehityksen seurauksena, voi tämä heikentää monimuotoisuuteen liittyvien tietojen näkyvyyttä kestävyysraporteissa ja siten vähentää myös varmennuksen mahdollisuuksia tunnistaa monimuotoisuuspesua. Samoin, mikäli varmennuksen kehitystä kohti kohtuullista varmennustasoa ei tulevaisuudessa edistetä esimerkiksi sääntelyyn liittyvien muutosten vuoksi, voivat varmentajien mahdollisuudet todentaa raportoitujen toimintatapojen tosiasiallista toteutumista jäädä edelleen rajallisiksi.