Korkeiden efektiivisten marginaaliveroasteiden vaikutus matalapalkkaisen työnteon kannustimiin hyvinvointivaltioissa

Abstract

Hyvinvointivaltioissa sosiaaliturvajärjestelmät ovat kattavia ja ansiotuloverotus on progressiivista. Näiden yhdistelmänä pienituloisille voi syntyä erittäin korkeita efektiivisiä marginaaliveroasteita, jolloin työn vastaanottaminen tai lisätyön tekeminen ei välttämättä ole ollenkaan taloudellisesti kannattavaa, koska työn tekeminen vähentää voimakkaasti saatuja tuloharkintaisia sosiaalietuuksia. Tutkielmassa tarkastellaan, miten korkeat efektiiviset marginaaliveroasteet vaikuttavat matalapalkkaisen työnteon kannustimiin hyvinvointivaltioissa. Lisäksi tarkastellaan miten vaikutukset eroavat työn tarjonnan ekstensiivisellä ja intensiivisellä marginaalilla, ja mitkä pienituloisten ryhmät tyypillisesti reagoivat herkimmin työn kannustimien muutoksiin työn tarjontapäätöksissä.

Tutkielmassa aihetta tarkastellaan teoreettisesti sekä aiemman empiirisen kirjallisuuden avulla. Teoreettisena viitekehyksenä toimivat työn tarjonnan staattinen malli ja optimaalisen tuloverotuksen teoria. Työn tarjonnan staattisen mallin avulla tarkastellaan, miten sosiaalietuudet ja tuloverotus vaikuttavat kuluttajien työn tarjontaan ja optimaalisen tuloverotuksen teoriaa tarkastellaan hyvinvointivaltioiden näkökulmasta. Empiirisessä osiossa tarkastellaan erityisesti korkeiden efektiivisten marginaaliveroasteiden vaikutuksia työn tarjontaan joustavuuksien kautta erilaisilla pienituloisilla kotitalouksilla.

Teorian perusteella tarveharkintaiset sosiaalietuudet, jotka ovat tuloharkintaisia, ovat haitallisimpia työn tarjonnalle, sillä substituutio- ja tulovaikutus ovat samansuuntaisia heikentäen työnteon kannustimia. Optimaalisen tuloverotuksen teorian perusteella yhteiskunnan optimaaliseen tulojen uudelleenjaon tasoon vaikuttavat eniten työn tarjonnan joustavuus ja yhteiskunnan tasa-arvo preferenssit.

Tutkielmassa tarkastellun empirian perusteella päästään samansuuntaiseen johtopäätökseen teorian kanssa. Empirian perusteella työn tarjonta hyvinvointivaltioissa näyttää olevan pienituloisilla suhteellisen joustavaa, etenkin ekstensiivisellä marginaalilla. Kun pienituloisten työn tarjonta on joustavaa, niin perinteiset tarveharkintaiset sosiaalietuudet heikentävät voimakkaasti työnteon kannustimia ja vähentävät pienituloisten osallistumista työmarkkinoille aiheuttaen hyvinvointitappioita yhteiskunnalle. Tehokkuuden näkökulmasta Yhdysvaltojen Earned Income Tax Credit -järjestelmän tapaiset ansiotulotuet vaikuttavat empirian perusteella optimaalisilta järjestelmiltä purkamaan kannustinloukkuja. Ansiotulotuet parantavat työnteon kannustimia huomattavasti, sillä efektiiviset marginaaliveroasteet ovat jopa negatiivisia matalilla tulotasoilla. Kuitenkin, jos yhteiskunnan tasa-arvo preferenssit ovat vahvat, niin sosiaaliturvan liittäminen voimakkaasti työntekoon ei välttämättä ole silti optimaalisinta.