”He ei oo mulle pelkkää sisustusta” : Kasvien merkitys ja kasvisuhteen muodostuminen kasviharrastajien kertomuksissa

Abstract

Tämä pro gradu -tutkielma tarkastelee kasviharrastajien suhdetta kasveihin sekä kasvien merkitystä kasviharrastajien elämässä. Tutkielman tavoitteena on selvittää miten ja millainen suhde kasviharrastajille on kasveihin muodostunut sekä miten kasvit ovat vaikuttaneet harrastajien elämään.

Tutkielman teoreettisina lähtökohtina ovat verkostoajattelu sekä uusmaterialistiset ja posthumanistiset näkökulmat (Serres, Bennett, Barad, Haraway), joita yhdistää käsitys materiasta aktiivisena toimijana, eikä passiivisena toiminnan kohteena. Tutkielmassa tarkastellaan sitä, millaisena toimijan kasvi näyttäytyy sekä harrastajien elämässä että harrastuksessa yleisesti. Tutkielma haastaa sitä ihmisen ja kasvin suhdetta, jota länsimaisen ajattelun perinteessä on pidetty subjekti–objekti-suhteena. Tutkielmani kytkeytyy osaksi kriittisen kasvitutkimuksen suuntausta, joka pyrkii nostamaan esiin uutta tietoa kasvien toimijuudesta, ja ihmisen ja kasvin suhteesta.

Tutkielman aineisto on kerätty puolistrukturoituina haastatteluina ja aineisto on analysoitu teoriaohjaavan sisällönanalyysin avulla. Aineisto koostuu yhteensä seitsemän kasviharrastajan haastattelusta. Tutkielmassani rajaan tutkimani kasvisuhteen koskemaan kasviharrastajaa ja huonekasvia, eli keskiössä ovat vain sisätiloissa elävät kasvit.

Kasviharrastajien kertomuksissa huonekasvit saavat osittain ristiriitaisia ja muuttuvia merkityksiä. Kasvit ovat tärkeitä toimijoita harrastajien kodin muokkaajina ja hyvinvoinnin lisääjinä. Suhde kasviin muodostuu esteettisyyden arvostuksen kautta, ja kasvin kauneus ja kukoistus tuovat iloa ja tyytyväisyyttä harrastajille. Ajan myötä suhde kasviin on syventynyt ja kasvi merkityksellistyy eloisana, vuorovaikutussuhteita luovana ja ylläpitävänä toimijana, joka on enemmän kuin pelkkä hyödyke. Kaikista vahvin kiintymyssuhde lempikasviin muodostui useimmiten kasviin, joka oli pitkäikäinen, elinvoimainen ja harrastaja koki kasvilla olevan oma tarinansa. Erityisesti perintökasvit herättivät harrastajissa monia tunteita. Kasvin merkitys oli muuttunut esineestä tärkeäksi arjen kumppaniksi, joka saatettiin myös nimetä ja inhimillistää.