ADHD:hen liittyvä yksilön sisäinen vaihtelu tarkkaavuudessa : Uusi virtuaalitodellisuuteen pohjautuva luonnollisen kaltainen arviointiympäristö
968.23 KB
avoin
Julkaisu on tekijänoikeussäännösten alainen. Teosta voi lukea ja tulostaa henkilökohtaista käyttöä varten. Käyttö kaupallisiin tarkoituksiin on kielletty.
Lataukset453
Pysyvä osoite
Verkkojulkaisu
DOI
Tiivistelmä
Reaktioajan vaihtelusta erilaisissa tietokoneistetuissa tarkkaavuustehtävissä on tullut viimeisen
vuosikymmenen aikana keskeinen tutkimuskohde ADHD:n tutkimuskentällä. Kohonnut reaktioajan
vaihtelu on yksi johdonmukaisimmista löydöksistä ADHD:hen liittyvien kognitiivisten haasteiden
osalta ja sitä onkin ehdotettu häiriön mahdolliseksi endofenotyypiksi. Tämän hetkisissä
tietokoneistetuissa neuropsykologisissa tutkimusmenetelmissä on kuitenkin omat rajoitteensa, kuten
ekologisen validiteetin puute. Virtuaalitodellisuuteen (virtual reality, VR) perustuvan teknologian
kehittyminen on tarjonnut mahdollisuuden entistä luonnollisempien arviointiympäristöjen
kehittämiseen menettämättä tietokoneistettuihin tehtäviin liittyviä etuja.
Tässä tutkimuksessa tarkasteltiin 9-13-vuotiaiden ADHD-diagnoosin saaneiden (n = 38) ja tyypillisesti
kehittyneiden lasten (n = 42) reaktioajan vaihtelua uudenlaisessa, luonnollisen kaltaisia arjen tilanteita
simuloivassa VR-tehtävä EPELI:ssä, sekä jatkuvan suoriutumisen tehtävässä (continuous performance
test, CPT), joka on laajasti käytössä oleva ADHD:n tarkkaavuusoireiden arviointimenetelmä. Koska
EPELI:n kaltaista luonnollista tehtävää ei ole aiemmin käytetty reaktioajan vaihtelun tutkimiseen,
kokeiltiin tässä tutkimuksessa kahta erilaista tapaa operationalisoida reaktionopeus EPELI:stä. Lisäksi
tarkasteltiin EPELI:ssä ja CPT:ssä esiintyvän reaktioajan vaihtelun yhteyttä toisiinsa, sekä ADHD-RSIV-oirekyselyllä mitattuihin ADHD:n oirealueisiin. Reaktioajan vaihtelua mallinnettiin tässä
tutkimuksessa keskihajonnan lisäksi ex-Gaussin jakaumaa hyödyntäen.
ADHD-ryhmällä havaittiin kohonnutta reaktioajan vaihtelua CPT-tehtävässä sekä keskihajonnalla, että
ex-Gaussin parametreilla mitattuna. Sen sijaan EPELI:n silmänliikeaineistosta johdetuissa
reaktionopeusparametreissa ei havaittu tilastollisesti merkitseviä eroja ryhmien välillä, vaikka ryhmien
välisissä eroissa olikin pieni efekti ADHD-ryhmän suorituksen ollessa hieman vaihtelevampi.
EPELI:n peräkkäisistä painalluksista johdetuissa reaktionopeuden keskiarvossa ja keskihajonnassa ei
havaittu hypoteesien mukaisia eroja ryhmien välillä, eikä painallusaineiston reaktionopeusjakaumat
soveltuneet ex-Gaussin mallintamiseen. CPT:ssä esiintyvän reaktioajan vaihtelun ja EPELI:n
silmänliikeaineistosta johdettujen reaktionopeuksien vaihtelun välillä havaittiin tässä tutkimuksessa
positiivinen korrelaatio. CPT:ssä esiintyvä kohonnut reaktioajan vaihtelu oli yhteydessä kaikkiin
ADHD:n oirealueisiin, kun taas EPELI:n ja ADHD:n oirealueiden välillä ei havaittu merkitseviä
yhteyksiä.
Tässä tutkimuksessa EPELI:stä ei onnistuttu löytämään soveltuvaa mittaa tunnistamaan ADHD:hen
liittyvää reaktioajan vaihtelua luonnollisen kaltaisessa tehtävässä. EPELI:n silmänliikeaineistosta
johdetun reaktionopeuden tarkastelu voi kuitenkin auttaa lisäämään ymmärrystä siitä, miten ADHDdiagnoosin saaneet lapset suorittavat monimutkaisia, arkisia toiminnanohjaustehtäviä luonnollisessa
ympäristössä verrattuna tyypillisesti kehittyneisiin lapsiin ja mistä pitkät reaktioajat todellisuudessa
syntyvät.