ADHD:hen liittyvä yksilön sisäinen vaihtelu tarkkaavuudessa : Uusi virtuaalitodellisuuteen pohjautuva luonnollisen kaltainen arviointiympäristö

Abstract

Reaktioajan vaihtelusta erilaisissa tietokoneistetuissa tarkkaavuustehtävissä on tullut viimeisen vuosikymmenen aikana keskeinen tutkimuskohde ADHD:n tutkimuskentällä. Kohonnut reaktioajan vaihtelu on yksi johdonmukaisimmista löydöksistä ADHD:hen liittyvien kognitiivisten haasteiden osalta ja sitä onkin ehdotettu häiriön mahdolliseksi endofenotyypiksi. Tämän hetkisissä tietokoneistetuissa neuropsykologisissa tutkimusmenetelmissä on kuitenkin omat rajoitteensa, kuten ekologisen validiteetin puute. Virtuaalitodellisuuteen (virtual reality, VR) perustuvan teknologian kehittyminen on tarjonnut mahdollisuuden entistä luonnollisempien arviointiympäristöjen kehittämiseen menettämättä tietokoneistettuihin tehtäviin liittyviä etuja. Tässä tutkimuksessa tarkasteltiin 9-13-vuotiaiden ADHD-diagnoosin saaneiden (n = 38) ja tyypillisesti kehittyneiden lasten (n = 42) reaktioajan vaihtelua uudenlaisessa, luonnollisen kaltaisia arjen tilanteita simuloivassa VR-tehtävä EPELI:ssä, sekä jatkuvan suoriutumisen tehtävässä (continuous performance test, CPT), joka on laajasti käytössä oleva ADHD:n tarkkaavuusoireiden arviointimenetelmä. Koska EPELI:n kaltaista luonnollista tehtävää ei ole aiemmin käytetty reaktioajan vaihtelun tutkimiseen, kokeiltiin tässä tutkimuksessa kahta erilaista tapaa operationalisoida reaktionopeus EPELI:stä. Lisäksi tarkasteltiin EPELI:ssä ja CPT:ssä esiintyvän reaktioajan vaihtelun yhteyttä toisiinsa, sekä ADHD-RSIV-oirekyselyllä mitattuihin ADHD:n oirealueisiin. Reaktioajan vaihtelua mallinnettiin tässä tutkimuksessa keskihajonnan lisäksi ex-Gaussin jakaumaa hyödyntäen. ADHD-ryhmällä havaittiin kohonnutta reaktioajan vaihtelua CPT-tehtävässä sekä keskihajonnalla, että ex-Gaussin parametreilla mitattuna. Sen sijaan EPELI:n silmänliikeaineistosta johdetuissa reaktionopeusparametreissa ei havaittu tilastollisesti merkitseviä eroja ryhmien välillä, vaikka ryhmien välisissä eroissa olikin pieni efekti ADHD-ryhmän suorituksen ollessa hieman vaihtelevampi. EPELI:n peräkkäisistä painalluksista johdetuissa reaktionopeuden keskiarvossa ja keskihajonnassa ei havaittu hypoteesien mukaisia eroja ryhmien välillä, eikä painallusaineiston reaktionopeusjakaumat soveltuneet ex-Gaussin mallintamiseen. CPT:ssä esiintyvän reaktioajan vaihtelun ja EPELI:n silmänliikeaineistosta johdettujen reaktionopeuksien vaihtelun välillä havaittiin tässä tutkimuksessa positiivinen korrelaatio. CPT:ssä esiintyvä kohonnut reaktioajan vaihtelu oli yhteydessä kaikkiin ADHD:n oirealueisiin, kun taas EPELI:n ja ADHD:n oirealueiden välillä ei havaittu merkitseviä yhteyksiä. Tässä tutkimuksessa EPELI:stä ei onnistuttu löytämään soveltuvaa mittaa tunnistamaan ADHD:hen liittyvää reaktioajan vaihtelua luonnollisen kaltaisessa tehtävässä. EPELI:n silmänliikeaineistosta johdetun reaktionopeuden tarkastelu voi kuitenkin auttaa lisäämään ymmärrystä siitä, miten ADHDdiagnoosin saaneet lapset suorittavat monimutkaisia, arkisia toiminnanohjaustehtäviä luonnollisessa ympäristössä verrattuna tyypillisesti kehittyneisiin lapsiin ja mistä pitkät reaktioajat todellisuudessa syntyvät.