”Toive olis et jo siin kohtaa ku aletaan jättää ulkopuolelle niin jo sillon pystyttäis puuttumaan eikä vast ku kiusaamisest tulee fyysist” Alakoulun opettajien kokemuksia kiusaamistilanteissa toimimisesta

Abstract

Kiusaaminen on kouluissa edelleen yleistä, ja opettajilla on suuri rooli siinä, miten kiusaamiseen ja niistä johtuviin tilanteisiin suhtaudutaan. Luokanopettajakoulutuksen täytyy antaa tuleville opettajille eväitä toimia kiusaamistilanteissa. Tämän pro gradu - tutkielman oli tarkoitus selvittää, miten alakoulun opettajat määrittelevät kiusaamisen sekä millaisia kokemuksia heillä on kiusaamisesta ja tilanteissa toimimisesta. Selvitimme myös, miten opettajat ennaltaehkäisevät mahdollisia kiusaamistilanteita, ja onko kouluissa yhteistä linjaa opettajien välillä. Esimerkkitilanteen avulla selvitettiin, miten opettajat lähtisivät selvittämään tilannetta.

Tutkimus toteutettiin laadullisin menetelmin ryhmähaastatteluilla. Aineisto kerättiin huhti-toukokuussa 2025. Haastatteluja oli yhteensä 6, ja haastateltavia alakoulun opettajia tutkimukseen osallistui 14. Aineisto analysoitiin sisällönanalyysina, ja haastattelututkimuksen kolme teemaa järjesteltiin uudestaan neljäksi pääteemaksi, jolloin tutkimuksen teoria tuki tätä paremmin. Uudet pääteemat olivat määritelmä kiusaamiselle, havaitut kiusaamismuodot sekä kiusaamistilanteiden yleisyys, kokemukset kiusaamistilanteisiin puuttumisesta, ennaltaehkäisykeinot ja yhteinen linja, sekä viimeisenä esimerkkitilanne.

Tutkimustulokset osoittivat jokaisen opettajan havainneen kiusaamista työuransa aikana, ja lisäksi suurin osa opettajista kertoi myös havaitsevansa kiusaamista viikoittain. Kiusaamista määriteltiin toistuvana, tahallisena fyysisenä tai psyykkisenä väkivaltana, jossa osapuolten välillä vallitsee vallan epätasapaino. Opettajat kokivat helpoimpana käsitellä fyysisiä kiusaamistilanteita, ja vaikeimpina puolestaan sosiaalisessa mediassa tapahtuvaa kiusaamista sekä sellaisia tilanteita, joita he eivät ole itse nähneet. Merkittävimmiksi kiusaamisen ennaltaehkäisykeinoiksi nousivat ryhmäyttäminen ja yhteisöllisen ilmapiirin luominen luokassa. Opettajien kokemukset koulujen yhteisistä linjoista vaihtelivat: osassa kouluista ne koettiin selkeiksi ja yhtenäisiksi, kun taas toisissa yhteisiin linjauksiin sitoutuminen oli puutteellista kiusaamisen erilaisen määrittelyn tai resurssien puutteen vuoksi. Tutkimuksen keskeisiksi tuloksiksi saatiin, ettei kukaan haastatelluista opettajista kokenut opettajankoulutuksessa käsiteltäneen kiusaamista riittävästi. Enemmistö opettajista myös koki, ettei saanut koulutuksesta tarpeeksi osaamista kiusaamistilanteissa toimimiseen. Tämän sijaan suurin osa opettajista näki osaamisensa olevan peräisin kollegoiltaan sekä itse käytännön työstä.

Tutkimustulosten pohjalta on siis äärimmäisen tärkeää, millainen yhteishenki sekä luokkaan, mutta myös koko kouluun rakennetaan. Merkittävää on myös se, että jokaisella koulun opettajalla on samanlaiset, toimivat ja tehokkaat tavat kiusaamistilanteiden selvittämisessä, jotta oppilaat ja huoltajat voivat luottaa siihen, että kaikki koulun opettajat toimivat tilanteissa yhdenmukaisesti. Tällainen toimintakulttuuri luo pohjan myös sille, että jokaiselle oppilaalle koulu on turvallinen oppimisympäristö, ja jossa aikuisille haluaa ja uskaltaa tulla kertomaan vaikeitakin asioita.