Itsehallinnallisen subjektin rakentuminen asunnottomuustyön asiantuntijapuheessa

Abstract

Tässä pro gradu -tutkielmassa tarkastelen asumisen ja asunnottomuuden parissa työskentelevien asiantuntijoiden haastattelupuhetta. Tutkin, millaisia itsehallintaan kytkeytyviä selontekoja asunnottomuutta tai sen uhkaa kokevia ihmisiä kohtaan puheessa rakentuu. Tutkimuskysymykseni on: Millainen itsehallinnallinen subjekti rakentuu asumisen ja asunnottomuuden parissa työskentelevien asiantuntijoiden puheessa? Tavoitteena on tuoda näkyväksi niitä normeja, ihanteita ja poikkeamia, joiden kautta asunnottomuutta tai sen uhkaa kokevan henkilön itsehallintaa ja autonomiaa määritellään. Tutkielman tieteenfilosofisena lähtöoletuksena toimii sosiaalinen konstruktionismi ja teoreettisena viitekehyksenä foucault’lainen hallinnan analytiikka. Tässä lähestymistavassa tarkastellaan sitä, miten liberaali hallintarationaliteetti toimii valjastamalla yksilön vapauden hallinnan työkaluksi. Metodologisena lähestymistapana on diskurssianalyysi, jonka avulla tarkastelen asiantuntijoiden haastattelupuhetta. Tutkimusaineistonani on haastatteluaineisto, joka on kerätty osana monitieteistä Asunnottomuuden polut Turun seudulla (ASKE) -hanketta (2024–2026). Aineisto koostuu Turun ja Varhan hyvinvointialueen asunnottomuustyön asiantuntijoiden haastatteluista. Haastateltavia on aineistossa yhteensä 15, ja he edustavat laajasti eri sektoreita: kaupunkia, hyvinvointialuetta, seurakuntia, järjestöjä sekä yksityistä sektoria. Osallistujat valittiin tutkimusryhmän verkostojen kautta kriteerinä se, että he kohtaavat asunnottomuutta työssään sekä ilmiönä että palvelutehtävissä. Tutkielman tulokset osoittavat, että asiantuntijapuheessa rakentuu subjekti, jolta edellytetään yhtäältä tiedollista ja taidollista sekä toisaalta moraalista kyvykkyyttä toteuttaa itsehallintaa. Tiedollisesti ja taidollisesti kyvykäs subjekti rakentuu pedagogisen ulottuvuuden kautta, jossa asunnottomuus ja sen uhka palautuu yksilön asumisen ja arjenhallinnan taitojen puutteeseen. Subjekti näyttäytyy vastuuntuntoisena toimijana, joka suorittaa riskien ja itsen hallintaa kansalaisvelvoitteenaan. Moraalisesti ja asenteellisesti rakentuva itsehallinnallinen subjekti puolestaan osoittaa muutoshalua, sisäistä motivaatiota ja kykyä sopeutua yhteiskunnan normeihin. Valtasuhteiden analyysin kannalta on huomionarvoista tarkastella sitä, miten marginalisoituun väestönosaan luokiteltujen yksilöiden vastuullistaminen osaltaan toimii oikeutuksena eriarvoisuuteen perustuville hierarkioille ja resurssien epätasaiselle jakautumiselle. Jotta tätä yksilökeskeistä diskurssia ja sen seurauksia voidaan haastaa, kielenkäytön ja muun toiminnan reflektoinnin ei tule jäädä päätepisteeksi. Se on nähtävä välineenä, jonka avulla voidaan luoda tilaa uusliberalistista hallintaa haastaville käytännöille.