Näkymättömät lapset : Vanhempien näkemyksiä lasten kokemasta lähisuhdeväkivallasta ja integroidusta väkivaltatyöstä

Abstract

Tutkielma käsittelee lasten kokemaa lähisuhdeväkivaltaa ja integroitua väkivaltatyötä. Tutkielma toteutettiin lasten vanhempia haastattelemalla. Tutkielman tarkoituksena on selvittää vanhempien näkemyksiä integroidusta väkivaltatyöstä oman lapsensa kannalta sekä tarkastella vanhempien kertomana välittyvää kuvaa lasten kokemasta väkivallasta. Lasten lähisuhteissaan kokema väkivalta on vakava sosiaalinen ongelma, jonka erilaisille muodoille lapset altistuvat läheiseen ihmiseen tai itseensä kohdistuen. Väkivallan hoidon ja loppumisen kannalta merkittävässä roolissa on yhteiskunnallinen auttamisjärjestelmä, jonka yhtenä työmuotona on Ensi- ja turvakotien liiton integroitu väkivaltatyö. Auttamisjärjestelmä ei tavoita tällä hetkellä kaikkia, minkä vuoksi palveluita on kehitettävä ja tutkimusta aiheesta lisättävä. Lasten asema on alisteinen aikuisten tulkinnoille ja tarpeille, minkä vuoksi tutkielmassa käsitellään myös lasten osittaista näkymättömyyttä väkivallan kokijoina, tutkimuksissa ja auttamisjärjestelmässä. Tutkielman aineisto on kerätty kuutta vanhempaa teemahaastattelemalla. Aineiston analyysissä käytettiin teoriaohjaavaa sisällönanalyysiä aineistolähtöistä lukutapaa hyödyntäen. Tutkimustuloksissa korostuivat väkivaltatyön merkitys lasten tarpeiden näkyväksi tekemisessä, avun tarpeiden yksilöllisyys, lapsen yksilötuen ja vanhemmuuden tuen merkitys, sekä väkivallan moninaisuus, vaihtelevuus ja vakavuus. Lasten omalla äänellä toteutetun lisätutkimuksen tarve sekä palvelujärjestelmän kehittäminen lasten näkökulmasta nousivat keskiöön. Väkivaltatyön palveluissa tulee ottaa huomioon väkivallan moninainen luonne ja sitä kokevien lasten vaihtelevat tilanteet.