Työnantajan velvollisuus selvittää ja arvioida työpaikkarakennuksen kosteus- ja mikrobivaurioista aiheutuva työn vaara

Abstract

Tutkielman aiheena on työn vaarojen selvittämistä ja arvioimista koskevan työturvallisuuslain (2002/738) 10 §:n tulkinta ja soveltaminen tilanteessa, jossa työpaikkarakennuksessa on kosteusvaurio-ongelma. Työssä perustellaan miksi myös työympäristön biologisia tekijöitä koskeva asetus (2017/933) soveltuisi kyseisiin tilanteisiin sekä huomioidaan sen vaarojen arvioinnille asettamat lisävaatimukset. Tutkielmassa selvitetään millaisia edellytyksiä työn vaarojen selvittämisen ja arvioinnin toteutukselle tulisi kosteusvauriotapauksissa asettaa, jotta toiminta täyttäisi vaarojen arviointia koskevien säännösten asettamat vaatimukset, huomioisi sen mitä kosteusvauriomikrobeille altistumisen terveyshaitoista ja terveyshaitoille altistavista olosuhteista sekä näiden tutkimisesta tiedetään ja lisäksi turvaisi työntekijöiden terveyden suojelun työturvallisuuslain suojeluvelvollisuuksien mukaisesti.

Työssä käsitellään erityisesti sitä, miten astmaan sairastumisen vaaraa tulisi arvioida työpaikkarakennuksen olosuhdetekijöiden ja sairastumisriskiä kohottavien yksilökohtaisten tekijöiden perusteella. Tutkielmassa nostetaan esiin, että astmaa sairastavien työntekijöiden suojeluun tulisi kiinnittää erityistä huomiota kosteusvauriotilanteissa.

Muita käsiteltäviä kysymyksiä ovat mm. milloin vaarojen arviointiin tulisi ryhtyä? Vaikuttaako ns. kohtuullisuusperiaate rakenneavauksien toteuttamisvelvollisuuteen? Mikä merkitys tulee työturvallisuuslain näkökulmasta antaa sille, että kosteus- ja homevaurioille altistuminen on yksi astman ’riskitekijä’? Mitä lisääntymisterveydelle aiheutuvan vaaran huomioiminen tarkoittaa kosteusvauriotilanteissa?

Työssä käsitellään myös tiettyjä kosteusvauriotapauksia koskevassa oikeuskäytännössä ja oikeuskirjallisuudessa esiin nostettuja toteamuksia, kuten ettei kosteusvauriomikrobien määrälle sisäilmassa ole asetettu raja-arvoja ja että altistumisen ja oireiden väliseen syy-yhteyssuhteeseen liittyy epäselvyyksiä. Tarkoituksena on kiinnittää huomioita siihen, että kun nämä seikat nostetaan esiin juridisessa keskustelussa, vedetään niistä usein helposti vääriä johtopäätöksiä.

Työssä läpikäydään korkeimman oikeuden tapaus KKO 2016:99 ja päädytään lopputulemaan, jonka mukaan tapaus ei ohjaa vaarojen arvioinnin toteutusta oikeaan suuntaan ottaen huomioon kosteusvaurio-ongelmia koskevat nykyiset suositukset sekä tieteellisen tiedon.