”Vanhemmalla on voimakas rakkaudentunne lapseensa” : Riittävän vanhemmuuden määrittyminen tuomioistuinkontekstissa

Abstract

Tässä pro gradu –tutkielmassa tarkastellaan vanhempien yhdessä oikeusavustajansa kanssa laatimia kirjallisia vastineita hallintotuomioistuimeen toimitettuun lapsen huostaanottohakemukseen. Tutkimuksen teoreettinen viitekehys rakentuu lastensuojelun, hallintotuomioistuinkäsittelyn sekä riittävän vanhemmuuden käsitteisiin. Tutkielman tavoitteena on tuottaa tietoa siitä, miten vanhemmat määrittelevät riittävää vanhemmuutta institutionaalisessa tuomioistuinkontekstissa. Tavoitteena on tuoda esiin, mitä ominaisuuksia riittävän vanhemmuuden määritelmään sisältyi kirjallisissa vastineissa sekä minkälaista toimintaa vanhempi liitti riittävään vanhemmuuteen.

Tutkimus on laadullinen tutkimus, jossa aineiston analyysimenetelmänä on käytetty teorialähtöistä sisällönanalyysiä. Teoriasta on muodostettu analyysiä ohjaava teoriakehikko ja aineistosta on etsitty sen sisälle sopivia sekä sen ulkopuolelle jääviä teemoja. Tutkimuksen aineistona on 37 vanhemman kirjallista vastinetta hallintotuomioistuimeen toimitettuihin lapsen huostaanottohakemuksiin.

Tutkimuksen keskeisimpinä tuloksina on seitsemän kirjallisissa vastineissa riittävää vanhemmuutta määrittävää teemaa. Useita teemoja esiintyi yhdessä vastineessa eikä mikään niistä yksistään määrittänyt riittävää vanhemmuutta. Neljä aineiston teemaa asettui elementeiltään teoriakehikon teemoihin: vanhemman ja lapsen suhde, lapsen tasapainoinen kehitys ja hyvinvointi, läheiset ihmissuhteet ja tukiverkosto sekä turvallinen kasvuympäristö. Kolme teemaa esiintyi aineistossa toistuvasti ja niin selkeästi, että ne nostetiin omiksi riittävää vanhemmuutta määrittäviksi teemoiksi teoriakehikon ulkopuolelle: päihteettömyys, institutionaalinen tuki sekä toisen vanhemman merkitys. Vaikka teemat olivatkin teoriakehikon ulkopuolisia, sisälsivät ne silti samoja elementtejä teoriakehikon teemojen kanssa.