Asukkaiden arvostamien viheralueiden luontoarvot, saavutettavuus ja käyttö eri tuloryhmissä Turussa
2.44 MB
avoin
Julkaisu on tekijänoikeussäännösten alainen. Teosta voi lukea ja tulostaa henkilökohtaista käyttöä varten. Käyttö kaupallisiin tarkoituksiin on kielletty.
Lataukset17
Pysyvä osoite
Verkkojulkaisu
DOI
Tiivistelmä
Kaupunkien viheralueet ovat keskeisiä asukkaiden hyvinvoinnin ja kaupunkiluonnon monimuotoisuuden kannalta. Viheralueiden merkitys korostuu kaupunkien tiivistyessä ja ilmastonmuutoksen edetessä, mutta niiden hyödyt eivät jakaudu tasaisesti väestöryhmien kesken. Viheralueiden jakautumista on tutkittu pääasiassa määrällisen saavutettavuuden, esimerkiksi etäisyyksien ja pinta-alojen näkökulmasta. Tämä tutkielma tarkastelee, millaisia luontoarvoja ja aktiviteetteja Turun asukkaat liittävät tärkeiksi kokemiinsa luontopaikkoihin ja miten näiden paikkojen saavutettavuus ja käyttö eroavat tuloryhmien välillä.
Teoreettisena viitekehyksenä on hallitustenvälisen luontopaneelin IPBESin luontoarvotypologia sekä viheralueiden oikeudenmukaisuuden käsite, jota tarkastellaan jakavan, tunnustavan ja menettelytapojen oikeudenmukaisuuden ulottuvuuksien kautta.
Tutkimusaineistona on MUST-hankkeen PPGIS-kysely "Minä ja luonto arjessani", johon vastasi 906 turkulaista. Vastaajat merkitsivät kartalle itselleen tärkeitä luontopaikkoja ja arvioivat niihin liittyviä luontoarvoja, aktiviteetteja, kulkumuotoja ja käyntitottumuksia. Vastaajat jaettiin ekvivalenttien tulojen perusteella kolmeen tuloryhmään: pieni-, keski- ja suurituloisiin.
Tulokset osoittavat, että kaikkien tuloryhmien luontoarvot noudattavat samaa hierarkiaa: suhteelliset ja aineettomat arvot, kuten kaunis maisema, rentoutuminen ja luontoyhteys, ovat arvostetuimpia, kun taas luonnonvarojen konkreettista hyödyntämistä ei pidetty tärkeänä. Tuloryhmien väliset erot luontoarvoissa ovat pieniä ja luonnosta halutaan pitkälti samoja asioita, mutta mahdollisuudet kokea näitä arvoja vaihtelevat.
Sen sijaan tärkeiden luontopaikkojen saavutettavuudessa havaitaan selkeitä tuloryhmäeroja. Etäisyys tärkeisiin luontopaikkoihin kasvaa tulotason myötä, pienituloiset kulkevat luontopaikoilleen pääosin jalkaisin ja viettävät niissä lyhyitä hetkiä, kun taas suurituloiset matkustavat autolla kauemmaksi ja viettävät tärkeissä luontopaikoissaan enemmän aikaa. Kaikista tärkeistä luontopaikoista vain 13 % sijaitsee alle 300 metrin päässä kodista, mikä osoittaa, että perinteiset etäisyysmittarit eivät tavoita asukkaiden todellista luontosuhdetta arjessa.
Näin ollen viheralueiden oikeudenmukaisuus Turussa ja todennäköisesti laajemminkin Suomessa on ensisijaisesti laadullinen kysymys: kaikilla on viheralue lähellä, mutta lähiviheralueet eivät tarjoa kaikkia niitä luontoarvoja, joita asukkaat itse pitävät tärkeinä. Tuloryhmä taas vaikuttaa siihen, kuinka saavutettavia luontoarvoiltaan monipuolisemmat luontopaikat kullekin ryhmälle ovat. Viheralueiden laadullinen kehittäminen on siten vaikuttavinta pienituloisilla alueilla, joissa asukkaat ovat riippuvaisempia lähiluonnosta.
Urban green spaces are central for residents’ wellbeing and urban biodiversity. The importance of green spaces increases as cities become denser and climate change progresses, but their benefits are not distributed equally between different population groups. The distribution of green spaces has mainly been studied from the perspective of quantitative accessibility, such as distances and area sizes. This thesis examines what kinds of nature values and activities the residents of Turku connect to the nature places they consider important, and how the accessibility and use of these places differ between income groups.
The theoretical framework of the study is based on the nature value typology of IPBES and the concept of green space justice, which is examined through the dimensions of distributional, recognitional, and procedural justice.
The research data consist of the MUST project PPGIS survey “Me and Nature in My Everyday Life”, which was answered by 906 residents of Turku. The respondents marked important nature places on a map and evaluated the nature values, activities, travel modes, and visiting habits connected to them. Based on equivalized household income, the respondents were divided into three income groups: low income, middle income, and high income.
The results show that the nature values of all income groups follow a similar hierarchy. Relational and non-material values, such as beautiful scenery, relaxation, and connection with nature, are valued the most, while the concrete use of natural resources is not considered important. The differences in nature values between income groups are small, and people largely want the same things from nature, but the opportunities to experience these values vary.
However, clear differences between income groups can be seen in the accessibility of important nature places. The distance to important nature places increases with income level. Low-income residents mainly travel to their important nature places by walking and spend shorter periods of time there, while residents with high income travel longer distances, often by car, and spend more time there. Of all important nature places, only 13 % are located within 300 metres from home, which shows that traditional distance-based measures do not capture residents’ everyday relationship with nature.
Therefore, green space justice in Turku, and likely more widely in Finland, is first and foremost a qualitative issue. Everyone has a green space close to home, but nearby green spaces do not provide all the nature values that residents themselves consider important. Income level affects how accessible green spaces with more diverse nature values are for each group. Therefore, improving the quality of green spaces is likely to be most effective in low-income areas, where residents are more dependent on nearby nature.