”Irakin järjettömyys on nyt johtamassa tragedian huipentumiseen” : Suomen pysyvän YK-edustuston raportointi YK:n turvallisuusneuvoston toimista Persianlahden kriisin keskellä 1990

Abstract

Tutkielmassa tarkastellaan Suomen pysyvän YK-edustuston raportointia YK:n turvallisuusneuvoston toimista Persianlahden kriisin keskellä 1990. Tutkielman tarkoituksena on selvittää, mitkä tekijät vaikuttivat Suomen äänestyspäätökseen 29.11.1990, kun Suomi äänesti voimankäytön sallimisesta Irakia vastaan. Kysymykseen vastataan selvittämällä, miten Suomi ymmärsi kriisin kansainvälisen oikeuden näkökulmasta, millaisena Suomi näki YK:n roolin, miten eri vaihtoehdot kriisin ratkaisemiseen nähtiin, miten Yhdysvallat perusteli Suomelle voimankäyttöä ja miten Suomen edustajat arvioivat Suomen kantaa voimankäytön sallimiseen. Primääriaineisto on Ulkoministeriön arkistosta kerätyt arkistolähteet YK-edustuston raporteista vuodelta 1990.

Suomi näki Irakin hyökkäyksen Kuwaitiin erittäin vakavana kansainvälisen oikeuden rikkeenä ja kannatti Irakin ehdotonta vetäytymistä Kuwaitista. YK:n rooli nähtiin luonnollisesti turvallisuusneuvoston jäsenyyden kautta tärkeänä vastatoimenpiteiden oikeuttajana. Suomi korosti turvallisuusneuvoston yhtenäisyyttä läpi kriisin. Suomen suhtautuminen pakotejärjestelmään oli myönteinen, mutta Suomi näki myös ongelmia pakotejärjestelmässä sekä YK:n toiminnan rajoitteissa. Pakotejärjestelmän vaihtoehdoiksi nousi neljän sitoutumattoman maan ajama rauhanhanke ja sotilaallinen väliintulo. Yhdysvaltojen suunnasta kohdistui diplomaattista painetta sotilaallisen väliintulon puolesta ja marraskuussa 1990 turvallisuusneuvoston enemmistö asettui tukemaan sotilaallista väliintuloa. Suomi kannatti rauhanomaista ratkaisua kriisiin loppuun saakka, mutta piti sotilaallisia toimenpiteitä loogisena kehityskulkuna tilanteelle. Suomi ei halunnut asettua turvallisuusneuvoston enemmistöä vastaan sekä ei halunnut joutua tilanteeseen, jossa Suomen ääni ratkaisisi.