Kun rajasta tuli jälleen rintama : Hybridisotaretoriikan käyttö ja perusteltavuus välineellistetyn maahantulon tilanteessa Suomen itärajalla vuosina 2023 ja 2024

Abstract

Tämän pro gradu -tutkielman tarkoituksena on tarkastella hybridisotaretoriikan käyttöä Suomen itärajan välineellistetyn maahantulon yhteydessä vuosina 2023 ja 2024. Tutkimusta ohjaavat kysymykset siitä, kuinka perusteltavaa on tilanteen vertaaminen sodankäynnin keinoksi ja millä tavoin kansanedustajat käyttivät hybridisotaretoriikkaa turvallistamisen strategiana eduskunnan rajalakikeskustelussa kesällä 2024.

Tutkielman teoreettisena lähtökohtana nojataan Carl von Clausewitzin klassikkoteokseen Sodankäynnistä, jonka tarjoamien perinteisen sodankäynnin määritelmien paikkansapitävyyttä arvioidaan modernien sodankäynnin muotojen avulla. Sodan luonteen voidaan nähdä muuttuneen perinteisestä valtiojohtoisesta sodankäynnistä harmaaksi sodan ja rauhan välimaastoon sijoittuvaksi häirintä- ja etäiskutoiminnaksi. Sodankäynnin teorioiden lisäksi tutkielmassa hyödynnetään Kööpenhaminan koulukunnan turvallistamisteoriaa pohdittaessa hybridisotaretoriikan käyttöä eduskuntakeskustelussa.

Kyseessä on laadullinen tutkielma, jonka aineistona käytetään tapausesimerkkiä itärajan välineellistämistilanteesta. Vahvasti medialähteisiin ja sisäministeriön raportteihin pohjaava aineisto analysoidaan teorialähtöisen käsiteanalyysin keinoin, jonka tarkoituksena on verrata hybridisodankäynniksi leimattua välineellistämistilannetta perinteisiin ja moderneihin sodankäynnin määritelmiin ja näin arvioida sotaretoriikan käytön perusteltavuutta. Toinen analyysiosuus keskittyy turvallistamispuheeseen eduskunnan rajalakikeskustelussa ja siinä analysoidaan, mitä kansanedustajat pyrkivät saamaan aikaan hybridisotavertauksilla.

Tulokset osoittavat, että itärajan välineellistämistilanne ei täytä yksiselitteisesti perinteisiä sodankäynnin määritelmiä. Sen sijaan modernin sodankäynnin piirteet, jotka ottavat perinteistä sodankäyntiä laajemmin huomioon erilaiset sodan toimijat, keinot ja uhrit, täyttyvät tilanteessa vahvemmin. Välineellistämistilannetta eduskunnan rajalakikeskustelussa hybridisodankäynniksi vertasivat ensisijaisesti ne kansanedustajat, jotka vetosivat retoriikalla kansalliseen turvallisuuteen ja pyrkivät perustelemaan kansainvälisen oikeuden ja perustuslain kanssa ristiriitaisen poikkeuslain säätämisen välttämättömyyttä. Hybridisotaretoriikkaa käytettiin tilanteessa selkeästi turvallistamisen strategiana, jonka avulla kuvailtiin tilannetta sodankäynnin keinona sekä korostettiin Suomen puolustautumisen tarvetta vaarallista uhkaa vastaan.