Epäillyn oikeus avustajaan esitutkinnassa - avustajan puuttumisen vaikutukset rikosprosessin oikeudenmukaisuuteen ja todisteiden hyödyntämiseen

Abstract

Tutkielma käsittelee rikoksesta epäillyn oikeutta avustajaan esitutkinnassa. Tutkielma on rikosprosessioikeudellinen ja metodina hyödynnetään oikeusdogmatiikkaa. Hyödynnettävä aineisto koostuu velvoittavista oikeuslähteistä eli kansallisesta lainsäädännöstä ja Suomea oikeudellisesti sitovista kansainvälisisistä säännöksistä, niiden esitöistä, kansallisesta ja kansainvälisestä oikeuskäytännöstä sekä oikeudellisesta kirjallisuudesta.

Tutkielma vastaa kysymyksiin siitä, missä tilanteissa esitutkintaviranomainen on viran puolesta edellytetty määräämään epäillylle puolustajan esitutkinnassa, millä edellytyksillä epäillyn oikeutta avustajaan voidaan esitutkinnassa rajoittaa ja millaisia oikeusvaikutuksia avustajan puuttumisella esitutkinnassa on epäillyn itsekriminointisuojan ja todisteiden hyödyntämisen kannalta. Lähtökohtana on, että jokaista tutkimuskysymystä arvioidaan oikeudenmukaisen oikeudenkäynnin vaatimusten näkökulmasta. Tutkimuskysymysten avulla otetaan myös kantaa avustajaoikeuden sekä epäillyn itsekriminointisuojan ja oikeudenkäynnin oikeudenmukaisuusvaatimuksen väliselle suhteelle.

Rikoksesta epäillyn oikeus puolustautua avustajan välityksellä on yksi oikeudenmukaisen oikeudenkäynnin osa-alueista. Viranomaisen on määrättävä rikoksesta epäillylle puolustaja, mikäli epäilty ei itse kykene puolustamaan itseään. Epäillyn oikeutta puolustajaan on mahdollista rajoittaa sekä epäillyn itsensä että viranomaisen toimesta. Viranomaisten toimesta toteuttamien avustajaoikeuden rajoitusten tulee perustua lakiin, eivätkä ne saa missään olosuhteissa vaarantaa menettelyn yleistä oikeudenmukaisuutta taikka ylittää sitä mikä on menettelyn suhteen välttämätöntä. Epäillyn toimesta tapahtuva avustajaoikeudesta luopuminen edellyttää vapaaehtoisuutta, yksiselitteisyyttä sekä luopumisesta mahdollisesti aiheutuvien oikeudellisten vaikutusten ja vähimmäistakeiden käsittämistä.

Todisteiden hyödynnettävyydestä päättää viime kädessä tuomioistuin. Tuomioistuin voi määrätä tietyn todisteen hyödyntämiskiellon alaiseksi, mikäli todisteen hyödyntäminen kokonaisuutena arvioiden loukkaisi epäillyn oikeutta oikeudenmukaiseen oikeudenkäyntiin. Todisteen hyödynnettävyyden arvioinnissa huomiota kiinnitetään seuraaviin seikkoihin; asian laatu, todisteen hankkimistapaan liittyvän oikeudenloukkauksen vakavuus, todisteen hankkimistavan merkitys todisteen luotettavuudelle, todisteen merkitys asian ratkaisemiseksi sekä muut käsillä olevat erityiset olosuhteet.