Yksilön suojaamista itsemääräämisoikeuden kustannuksella? : Tosiasiallista oikeustoimikelpoisuutta vailla olevan henkilön suojaaminen oikeustoimikelvottomuuden aikana tehtyjen oikeustoimien osalta

Abstract

Tutkielmassani tarkastellaan tosiasiallisesti oikeustoimikelvottomien henkilöiden oikeudellista suojaamista jo tehtyjen oikeustoimien osalta. Tarkastelu kohdistuu Suomen oikeuteen, vaikkakin tutkielmassani tehdään myös oikeusvertailua Ruotsin sääntelyratkaisuihin. Tosiasiallinen oikeustoimikelvottomuus koskettaa tutkimukseni perusteella potentiaalisesti merkittävää osaa Suomen väestöstä. Tosiasialliseen oikeustoimikelpoisuuteen liittyvässä oikeustoimen pätemättömyydessä voidaan katsoa olevan kyse tasapainoon pyrkimisestä henkilön itsemääräämisoikeuden ja henkilön suojaamisen välillä. Tosiasiallisella oikeustoimikelpoisuudella on itsemääräämisoikeuden lisäksi kytköksiä useisiin perus- ja ihmisoikeuksiin, kuten omaisuudensuojaan ja yhdenvertaisuuteen. Myös vammaisten henkilöiden oikeuksia koskevassa yleissopimuksessa (27/2016) käsitellään tosiasialliseen oikeustoimikelpoisuuteen kiinteästi liittyviä seikkoja. Tutkimukseni perusteella tosiasiallisesti oikeustoimikelvottomien henkilöiden oikeudellisissa suojakeinoissa voidaan katsoa olevan tarvetta muutoksille. Katson, että tosiasiallisesta oikeustoimikelvottomuudesta johtuva pätemättömyyssäännös tulisi säätää osaksi oikeustoimilakia. Koen kyseisen muutoksen tarpeelliseksi muun muassa sen vuoksi, että muutoksen avulla tosiasiallisesti oikeustoimikelvottomat henkilöt voisivat olla nykyistä paremmin tietoisia kyseisen pätemättömyyssäännöksen olemassaolosta ja ymmärtää sen sisällön helpommin. Mahdollisimman yksiselitteinen pätemättömyyssäännös tukisi myös osaltaan tuomioistuinten ratkaisuiden ennakoitavuutta ja vakuuttavuutta. Mahdollista pätemättömyyssäännöstä säädettäessä on kuitenkin keskeistä huomioida myös vammaisten henkilöiden oikeuksia koskevassa yleissopimuksessa asetetut vaatimukset ja varmistaa, ettei sääntely muodostu miltään osin syrjiväksi.