Rikosprosessin pitkittymisen vaikutus oikeuteen saada asia käsiteltyä ilman aiheetonta viivytystä

Abstract

Notaaritutkielmani aihe on rikosprosessin pituuden vaikutus oikeuteen saada asia käsiteltyä ilman aiheetonta viivytystä. Tutkimukseni kohteena on tutkia sitä, miten rikosprosessin pitkittyminen vaikuttaa perusoikeuteen saada asia käsiteltyä ilman aiheetonta viivytystä. Tutkielmassa tutkitaan, millaisia vaatimuksia kyseinen oikeus asettaa rikosprosessin kestolle ja milloin pitkittyminen koituu ongelmalliseksi kyseisen perusoikeuden kannalta. Lisäksi tutkielmassa tehdään katsaus siihen, mikä tilanne Suomessa on oikeudenkäyntien pitkittymisen suhteen. Oikeusturva on perustuslaissa turvattu perusoikeus. Oikeusturva turvaa oikeuden asian joutuisaan käsittelyyn. Tutkimuksen tarkoituksena on selvittää, miten tämä perusoikeus toteutuu rikosprosessin pitkittyessä. Tutkimusaihe on tärkeä, sillä oikeusvaltiossa perusoikeuksien toteutumisesta täytyy pitää huolta ja tilanteeseen tulee puuttua, mikäli perusoikeudet eivät toteudu. Tutkimus on pääasiallisesti lainopillinen eli oikeusdogmaattinen. Työssä tehdään katsaus nykyiseen lainsäädäntöön, oikeustapauksiin ja oikeuskirjallisuuteen tietoja jäsennellen. Tutkimuksen ohjaava näkökulma on, että oikeusprosessin pitkittymisellä on vääjäämättä vaikutuksia oikeusturvaan. Tutkimustuloksista selviää, että oikeusprosessin pitkittymisellä on monia negatiivisia vaikutuksia siihen, saadaanko asia käsiteltyä ilman aiheetonta viivytystä. Prosessien pitkittymiset ovat ongelma myös Suomessa. Kuitenkaan rajanveto sen suhteen, milloin viivästyminen on aiheetonta ja milloin aiheellista, on hankalaa. Rikosprosessin pituuden kohtuullisuutta tuleekin siksi arvioida aina tapauskohtaisesti. Tuloksista voidaan päätellä, että tuomioistuinten puutteelliset resurssit ovat osasyy rikosprosessien pitkittymiselle. Tilanteen korjaamiseksi olisikin suotavaa suunnata tuomioistuimille lisää resursseja, jotta kansalaisten perusoikeudet olisivat turvattu.