Lapsiystävälliset kunnat lapsen toimijuutta ja toimintavalmiuksia vahvistamassa

Abstract

Tämän tutkielman tarkoituksena on selvittää, miten lapsiystävällinen kunta -mallissa mukana olevien kuntien lakisääteisissä lasten ja nuorten hyvinvointisuunnitelmissa tuodaan esiin lapsen toimintavalmiuksia ja toimijuutta vahvistavia tekijöitä ja miten niissä on huomioitu haavoittuvassa asemassa oleva lapsi. Lisäksi kiinnostuksen kohteena on määrällisesti kuvaten tuoda esiin, miten suunnitelmat eroavat toisistaan.

Teoreettisen viitekehyksen työlle luo lapsen tarkastelu aktiivisena toimijana. Lapsuudentutkimuksessa lapsella nähdään olevan kyvykkyyksiä ja kompetenssia. Jos lapsen kanssa työskentelevät aikuiset ja instituutiot eivät tätä tunnista, voi lapsen toimijuus jäädä vajaaksi ja hyödyntämättä. Instituutioilla onkin tärkeä rooli lapsen toimintavalmiuksien vahvistajana. Toimintavalmiusajattelu (Capability Approach) on filosofi Martha C. Nussbaumin luoma kymmenen keskeisen toimintavalmiuden listaus. Toteutuessaan toimintavalmiudet mahdollistavat ihmiselle ihmisarvoisen elämän. Jotta tähän päästään, tulee kaikkien toimintavalmiuksien toteutua.

Toimintavalmiusajattelu toimii teoriaohjaavan sisällönanalyysin runkona, jonka avulla tutkielmassa analysoidaan yhdeksän lapsiystävällinen kunta -mallissa mukana olevan kunnan hyvinvointisuunnitelmia. Lapsiystävällinen kunta -malli on saanut alkunsa YK:n Child Friendly City -projektista. Mallia toteutti Suomessa vuonna 2021 yhteensä 44 kuntaa. Malli pohjautuu YK:n yleissopimukseen lapsen oikeuksista. Haavoittuvassa asemassa oleva lapsi on lapsen oikeuksien sopimuksen keskiössä, ja lapsen oikeuksiensa vahvistaminen näkyy myös lapsiystävällinen kunta -mallin periaatteissa.

Tutkimuksen tuloksena ilmenee, että suunnitelmat vahvistavat lapsen toimintavalmiuksia ja toimijuutta. Lapsiystävällinen kunta -mallin keskiössä oleva haavoittuvassa asemassa oleva lapsi jää suunnitelmatasolla vähäiselle huomiolle, ja hänen asemansa vahvistamista ei tunnisteta samoin kuin muiden lasten. Myös lapsiystävällinen kunta -mallin vaikutus hyvinvointisuunnitelmien laadinnassa jää pieneen osaan. Kuntien suunnitelmat eroavat jossain määrin keskenään niistä löytyvien merkitysten osalta, mutta kaikista on löydettävissä toimijuutta ja toimintavalmiuksia vahvistavia merkityksiä.

Johtopäätöksenä todetaan, että ollakseen vaikuttavia, suunnitelmien tulee antaa niitä käyttäville riittävästi tietoa toimintaperiaatteista ja arvopohjasta työn taustalla. Muuten etenkin haavoittuvassa asemassa oleva lapsi voi jäädä huomioimatta. Erillisten suunnitelmien tulee myös olla toisiaan täydentäviä. Tulevaisuudessa onkin syytä pohtia, mikä lapsiystävällinen kunta -mallin vaikutus on kuntien strategiselle työlle. Suunnitelmissa kuvatut toimenpiteet eivät vielä takaa lapsen toimijuuden ja toimintavalmiuksien vahvistumista. Lasten ja ammattilaisten kohtaamisten tutkiminen olisi tärkeää, jotta voidaan selvittää, vahvistavatko ne suunnitelmien tavoitteiden mukaisesti lapsen toimijuutta ja toimintavalmiuksia myös käytännön työssä.