Teknologian moninainen rooli lähisuhdeväkivallassa sekä avun hakemisessa ja saamisessa

Abstract

<p>Teknologia on tullut kiinteäksi osaksi arkea ja ihmisten välistä vuorovaikutusta, mahdollistaen yhteydenpidon ajasta ja paikasta riippumatta. Teknologiaa käytetään myös väkivallan ja kontrollin välineenä. Esimerkiksi ei-toivotut, häiritsevät ja uhkaavat yhteydenotot sekä liikkumisen seuraaminen ovat yleistyneet teknologian kehittymisen myötä.</p><p>Tutkimuksessa tarkastellaan, millainen rooli teknologialla on lähisuhdeväkivallassa sekä avun saamisessa ja hakemisessa. Aineistona ovat väkivallan kohteena olleiden yksilöhaastattelut sekä väkivaltatyöntekijöiden fokusryhmähaastattelut. Aineiston analyysissa on hyödynnetty teoriaohjaavaa sisällönanalyysiä. Artikkeli osallistuu keskusteluihin digitalisaation merkityksestä palvelujärjestelmässä ja lähisuhdeväkivallassa.</p><p>Tutkimuksen tulokset osoittavat teknologian toimivan sekä väkivallan ja kontrollin välineenä että avun hakemisen ja saamisen mahdollistajana. Tämä moninainen rooli korostui koronapandemian aikana. Liikkumisrajoituksiin liittyvä kotiin eristäytyminen lisäsi mahdollisuuksia kontrolloida ja valvoa puolison tekemisiä. Lisäksi rajoitukset kasvokkaisissa kohtaamisissa vähensivät mahdollisuuksia väkivallan puheeksi ottamiseen ja palveluohjaukseen. Väkivaltapalveluissa jouduttiin kehittämään uusia tapoja avun tarjoamiseen. Verkossa tapahtuva tiedottaminen palveluista lisääntyi, samoin etäpalvelut, jotka mahdollistivat yhteydenottamisen ja keskustelut ilman kasvokkaisia tapaamista.</p><p>Palvelujärjestelmää kehitettäessä tulee huomioida teknologian moninainen rooli väkivallan tekemisen, siltä suojautumisen sekä siitä selviämisen, irtautumisen ja toipumisen välineenä. Etäpalvelut voivat olla monelle väkivaltaa kokeneelle tärkeä väylä saada apua. Samaan aikaan on huomioitava, etteivät digitaaliset palvelut sovi kaikille eikä niiden käyttäminen ole välttämättä kaikissa tilanteissa mielekästä, turvallista tai edes mahdollista.</p><p><br></p>